keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Sydämeni on luotu kulkemaan



Huhhuh hellettä! Täällä on joinain päivinä ollut niin kuuma, että ollaan koko porukka vaan lötkötetty jossain varjoisessa paikassa. Mutta en kyllä valita, kerrankin kun on ihanan lämmintä ja aurinkoista niin on parempi nautiskella, ennen kuin pitkä sekä synkkä talvi iskee (onhan ensikuun jäljeen jo syyskuu, huuui!).

Yksi päivä helle hieman helpotti otettaan ja siksi me suuntasimme heti hiekkakuopille kuluttamaan koirien lopputomia energiavarastoja edes hieman tyhjemmiksi. Nappasimme matkalla mukaan veljeni sekä edellisessä postauksessa esitellyn Novan, joten meitä oli ihan kiva porukka lenkkeilemässä.
On muuten yllättävän aikaavievää hommaa pakata autoon neljä ihmistä (josta yksi on turvakaukalossa hampaitaan kitisevä vauva), kolme koiraa, rattaat ja muut tärkeät tavarat! Onneksi kuitenkin päästiin perille mielenterveyttä hermoja menettämättä ;)



 Hiekkakuopilla meno jatkui tuttuun tapaan. Autossa piippaava paimen sinkosi samantien autosta päästyään frisbeen perään. Vejeni ja mieheni heittelivät vuorotellen kiekkoa Fiilikselle ja paimenlapsi nautti täysin rinnoin sen hakemisesta. Välillä pidettiin taukoja heittelemisestä, ettei lämmin sää olisi tehnyt tepposia ja siitähän ei Fiilis pitänyt. Draamanhakuisena tyyppinä se kävi meiltä kaikilta vuoronperään vaatimassa heittämistä hieman kovaäänisesti, kunnes tyytyi osaansa ja lepäsi hetken - samalla tuijottaen meitä kaikkia syyttävästi.

Hiipihiipii

 
Niin fiksu ja filmaattinen

 


Femma spurttaili lähinnä itsekseen niin, että hiekka pöllysi. Välillä pikkuvilla yritti pyydystää ötököitä, välillä se taas merkkasi paikkoja tosi epänaisellisesti jalkaa nostaen ja välillä se taas kävi tarkistamassa, ettei nukkuva vauva ollut karannut vaunuista.

Kun on niiiin kivaa
 

Hyi pentu-ilme

Nova taas hieman jännitti uutta paikkaa, joten se ensin vaan tutkaili ympäristöä meidän lähistöllä. Femma kävi pentua pariin otteeseen pyytämässä leikkimään, mutta Nova ei nyt tällä kertaa ihan lämmennyt pikkuvillan ehdotuksille. Loppua päin Nova alkoi rohkaistua ja tutki häntä heiluen paikkoja ja juoksenteli muiden perässä.

Niin söpö!

 
Huomatkaa taustalla oleva iso paha paimen, mitä etualalla oleva pieni paimen pakenee
Epäilevä-Nova

Kuvausassistentin vaikea työ - saada kaksi kuritonta mallia samaan kuvaan

 Lopulta kun ukkonen jyrähteli ja vauva heräsi, päätimme suunnata takaisin kotiin. Loppuilta olikin aika rauhallinen kun koirat oli juoksentelusta niin väsyneitä. Koirien omistamisessa yksi parhaimmista asioista on nähdä omat koirat tyytyväisenä!

Uniltaan herännyt nuori koiranlenkittäjä
Viikonloppuna me lähdemme mökille lomailemaan ja rentoutumaan, ennen kuin meillä alkaa hurja muuttorumba. Me nimittäin muutetaan omaan kotiin, jossa on koirilla sekä Eelillä tilaa juosta ja touhuta. Lisäksi muutamme aivan lähelle harjua ja täydellisiä lenkkimaastoja. Parin metrin päästä talon nurkasta alkaa jo metsä. Maltan tuskin odottaa!


4 kommenttia:

  1. Ihana Nova, tulee ihan Myy mieleen, vähän sama ilme ja rakenne :D mitäs rotuja tuossa olikaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, vähän on samaa näköä! :D
      Novan isä on puhdas lancashire heeler ja äidissä on corgia, shelttiä ja patterdalen terrieriä :)

      Poista
  2. Ihania kuvia!!:0<3
    Fiilis on kyl sikaupee koira!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!