maanantai 1. helmikuuta 2016

Tervetuloa ruuhkavuodet!

 Heippa taas pitkästä aikaa!

 

Ne lukijat, jotka seuraavat meitä Instgrammissa tietävätkin jo, että meidän perhe lisääntyi joulukuussa yhdellä jäsenellä. Meille syntyi pieni poika 12.12, joten meillä on siis melkein kaksi kuukautta vauvamaista arkea takana.
Koirat on täysin rakastuneita tähän uuteen tulokkaaseen!
Molemmat ottivat vauvan innokkaasti ja rauhallisesti vastaan (myös normaalisti häsläävä Fiilis oli rauhallisuuden perikuva).



Ekoina päivinä tosin pelkäsin, että Femma saisi jonkun burnoutin tai että sen sydän pettäisi, sillä pikkuvilla otti tehtäväkseen kytätä vauvaa häntä vispaten, vaikka vauva nukkui. Femma-parka ei itse nukkunut ensimmäisinä päivinä montaa tuntia, mutta nyt onneksi neiti on tajunnut, että vauva ei katoa mihinkään.
Fiilis pitää silmällä myös vauvaa, varsinkin jos pikkuinen itkee tai on vieraiden sylissä. Tosin välillä tuntuu, että paimenlapsi on enemmän innostunut tyypin vaipasta enemmän kuin itse vauvasta, mutta voiko tästä koiraa moittia ;)


Kun loppuraskaudesta en itse enään jaksanut treenata Femman kanssa, astui kuviin 12 vuotias pikkusiskoni Annastiina. Ansku ei ole ennen Femman ohjaamista harrastanut agilityä ollenkaan, vaan ollut vain kannustusjoukkona katsomossa. Siksi olikin yllätys, kun neiti vetäisi Femman kanssa puhtaan radan heti ensimmäisellä treenikerralla!

Tytöillä on treenit sujunut alusta asti tosi hienosti, mutta jatkuvasti on tapahtunut kehitystä.
Alkuun Femma hieman sikaili alun odottamisissa, mutta kun Annastiina oppi olemaan napakampi käskyissä, suostui pikkuvillakin pitämään peppunsa maassa kiltisti.
Treenejä ei ole häirinnyt edes se, että olen itse ollut katsomossa heilumassa kameran kanssa.

Annastiina ja Femma uskaltautuivat jopa möllikisoihin, jotka menivät ihan nappiin. Pikkuneidit nimittäin kipusivat toiselle sijalle, häviten vaan hieman ajassa voittajalle. Ei siis hullumpi reissu!

Muuten meidän arki on ollut vähän hakemista, kun ollaan yritetty mahduttamaan siihen uusi tulokas ja koirien tarpeet. Onneksi mieheni ja minun lenkitysten/aktivoinnin lisäksi veljeni on touhunnut ahkerasti Fiiliksen kanssa. Suurta iloa koirille on tuonut läheinen järven jää, jossa mahtuu rallittelemaan huolella!
Hiukan on myös neideillä hakusessa rattaiden vieressä kävely. Ajoittain se onnistuu mainiosti, mutta välillä meinaan jyrätä pienet tassut kun koirat meinaa vaihtaa suuntaa vaunujen edestä. Suuremmat törmäykset ollaan onneksi saatu vältettyä;)


Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat kiltisti roikkuneet mukana! Ehkä blogi tästä aktivoituu kun arki alkaa tasoittua ja perheen nuorimmainen hieman kasvaa. Siihen asti luvassa on varaan aktiivisen-epäaktiivista päivittelytahtia. Instagrammissa meidät löytää nimen netteliini takaa, jos joku haluaa arkea enemmän nähdä!