keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Sydämeni on luotu kulkemaan



Huhhuh hellettä! Täällä on joinain päivinä ollut niin kuuma, että ollaan koko porukka vaan lötkötetty jossain varjoisessa paikassa. Mutta en kyllä valita, kerrankin kun on ihanan lämmintä ja aurinkoista niin on parempi nautiskella, ennen kuin pitkä sekä synkkä talvi iskee (onhan ensikuun jäljeen jo syyskuu, huuui!).

Yksi päivä helle hieman helpotti otettaan ja siksi me suuntasimme heti hiekkakuopille kuluttamaan koirien lopputomia energiavarastoja edes hieman tyhjemmiksi. Nappasimme matkalla mukaan veljeni sekä edellisessä postauksessa esitellyn Novan, joten meitä oli ihan kiva porukka lenkkeilemässä.
On muuten yllättävän aikaavievää hommaa pakata autoon neljä ihmistä (josta yksi on turvakaukalossa hampaitaan kitisevä vauva), kolme koiraa, rattaat ja muut tärkeät tavarat! Onneksi kuitenkin päästiin perille mielenterveyttä hermoja menettämättä ;)



 Hiekkakuopilla meno jatkui tuttuun tapaan. Autossa piippaava paimen sinkosi samantien autosta päästyään frisbeen perään. Vejeni ja mieheni heittelivät vuorotellen kiekkoa Fiilikselle ja paimenlapsi nautti täysin rinnoin sen hakemisesta. Välillä pidettiin taukoja heittelemisestä, ettei lämmin sää olisi tehnyt tepposia ja siitähän ei Fiilis pitänyt. Draamanhakuisena tyyppinä se kävi meiltä kaikilta vuoronperään vaatimassa heittämistä hieman kovaäänisesti, kunnes tyytyi osaansa ja lepäsi hetken - samalla tuijottaen meitä kaikkia syyttävästi.

Hiipihiipii

 
Niin fiksu ja filmaattinen

 


Femma spurttaili lähinnä itsekseen niin, että hiekka pöllysi. Välillä pikkuvilla yritti pyydystää ötököitä, välillä se taas merkkasi paikkoja tosi epänaisellisesti jalkaa nostaen ja välillä se taas kävi tarkistamassa, ettei nukkuva vauva ollut karannut vaunuista.

Kun on niiiin kivaa
 

Hyi pentu-ilme

Nova taas hieman jännitti uutta paikkaa, joten se ensin vaan tutkaili ympäristöä meidän lähistöllä. Femma kävi pentua pariin otteeseen pyytämässä leikkimään, mutta Nova ei nyt tällä kertaa ihan lämmennyt pikkuvillan ehdotuksille. Loppua päin Nova alkoi rohkaistua ja tutki häntä heiluen paikkoja ja juoksenteli muiden perässä.

Niin söpö!

 
Huomatkaa taustalla oleva iso paha paimen, mitä etualalla oleva pieni paimen pakenee
Epäilevä-Nova

Kuvausassistentin vaikea työ - saada kaksi kuritonta mallia samaan kuvaan

 Lopulta kun ukkonen jyrähteli ja vauva heräsi, päätimme suunnata takaisin kotiin. Loppuilta olikin aika rauhallinen kun koirat oli juoksentelusta niin väsyneitä. Koirien omistamisessa yksi parhaimmista asioista on nähdä omat koirat tyytyväisenä!

Uniltaan herännyt nuori koiranlenkittäjä
Viikonloppuna me lähdemme mökille lomailemaan ja rentoutumaan, ennen kuin meillä alkaa hurja muuttorumba. Me nimittäin muutetaan omaan kotiin, jossa on koirilla sekä Eelillä tilaa juosta ja touhuta. Lisäksi muutamme aivan lähelle harjua ja täydellisiä lenkkimaastoja. Parin metrin päästä talon nurkasta alkaa jo metsä. Maltan tuskin odottaa!


maanantai 20. kesäkuuta 2016

(Super)Nova

Nyt varoitus kaikille pentukuumeisille, äkkiä silmät kiinni, koska tämä postaus sisältää söpöjä pentukuvia! ;)



Kaiken häslingin keskellä on unohtunut esitellä blogin uusin vieraileva tähti, Nova.
Nova muutti huhtikuussa vanhemmilleni ja neidistä olisi tarkoitus tulla harrastuskaveri pikkusiskolleni. Vaikka pikkuneiti ei meille tullutkaan, on varmaan esittely paikoillaan, koska eiköhän Nova tule blogissa jatkossa pyörimäänkin.

Nova on pieni paimen mix, jossa suurimmat prosentit on lancashire heeleriä. Nova on syntynyt helmikuussa, eli on nyt 4kk ikäinen pieni koiranalku.

 

Nova on luonteeltaan mahdottoman vilkas, iloinen ja rohkea. Se kulkee häntä pystyssä kohtia uusia haasteita ja ei välitä sekä valita turhasta. Nova rakastaa olla touhun keskellä ja pysyy tiiviisti sielä, missä muukin lauma on.
Pienen naskalihampaan lempileikki on noutaa palloa yhä uudelleen ja uudelleen.

 
 

Femma ei ole ihan päättänyt, että mitä mieltä se tästä pennusta oikein on. Välillä se leikkii Novan kanssa, välillä se taas laittaa pentua kuriin omalla diktaattorimaisella tyylillään ja välillä se ei muka huomaa koko mustaa tyyppiä.

Fiilis taas ei pahemmin ole pennusta välittänyt. Se touhuaa omia juttujansa, välillä se taas muistaa pennun olemassaolon, mutta muuten sitä ei pahemmin kiinnosta. Uskon kyllä, että Novasta tulee vielä Fiilikselle (ja tietyasti Femmalle) kiva juoksukaveri, kun se tuosta vähän kasvaa!

Eeli ja Nova
Muuten meille ei kuulu mitään kummallista. Aurinko on tosin sairastanut tässä kevään aikana, mutta alkaa olemaan nyt parempi.
Vauva-arki on välillä tosi hektistä, mutta Femma ja Fiilis on hienosti sopeutunut siihen.
Mutta palaillaan kuulumisiin omassa postauksessa! 

torstai 2. kesäkuuta 2016

Alvar 12.11.2004 - 16.5.2016

 "Jos niin käy,
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä. 




Sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan 



Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä... 



Vie minut sinne missä
he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun asti.
Pidä minua lujasti ja
puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.






 
Tiedän, että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä,
jota minulle osoitat,
koska kivulta ja kärsimykseltä
olen säästynyt 

Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä" 


 
 Niin se päivä vaan koitti. Päivä minkä jokainen lemmikinomistaja tietää joskus tulevan..
...nimittäin päivä milloin täytyy hyvästellä rakas lemmikki. Me jouduimme sanomaan pari viikkoa sitten hyvästit Alvarille. 

Alvarilta löydettiin kaulasta patti, joka kasvoi kovaa vauhtia. Patti paljastui kasvaimeksi kilpirauhasessa. Kun soppaan lisättiin vielä sydämen vajaatoiminta, kaihi sekä korkea ikä, oli päätös selvä. Alvar nukutettiin ikiuneen. 

Vielä en selvästi ole tajunnut Alvarin poismenoa, sillä tavallaan odotan sen ilmestyvän nurkan takaa kun vierailen vanhemmillani.Uskon, että sitten kun asian oikeasti tajuaa, pystyy varmaan oikeasti surutyö alkamaan. Nyt olo on vaan jotenkin tyhjä, kun mietin Alvarin poismenoa...

Kiitos Alvar kaikesta <3 

https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/13239172_10205882845341418_26045904556840738_n.jpg?oh=681b5046f300a42464e190087972306f&oe=57E372E3
Äidille tehty muistokuva koko laumasta



maanantai 1. helmikuuta 2016

Tervetuloa ruuhkavuodet!

 Heippa taas pitkästä aikaa!

 

Ne lukijat, jotka seuraavat meitä Instgrammissa tietävätkin jo, että meidän perhe lisääntyi joulukuussa yhdellä jäsenellä. Meille syntyi pieni poika 12.12, joten meillä on siis melkein kaksi kuukautta vauvamaista arkea takana.
Koirat on täysin rakastuneita tähän uuteen tulokkaaseen!
Molemmat ottivat vauvan innokkaasti ja rauhallisesti vastaan (myös normaalisti häsläävä Fiilis oli rauhallisuuden perikuva).



Ekoina päivinä tosin pelkäsin, että Femma saisi jonkun burnoutin tai että sen sydän pettäisi, sillä pikkuvilla otti tehtäväkseen kytätä vauvaa häntä vispaten, vaikka vauva nukkui. Femma-parka ei itse nukkunut ensimmäisinä päivinä montaa tuntia, mutta nyt onneksi neiti on tajunnut, että vauva ei katoa mihinkään.
Fiilis pitää silmällä myös vauvaa, varsinkin jos pikkuinen itkee tai on vieraiden sylissä. Tosin välillä tuntuu, että paimenlapsi on enemmän innostunut tyypin vaipasta enemmän kuin itse vauvasta, mutta voiko tästä koiraa moittia ;)


Kun loppuraskaudesta en itse enään jaksanut treenata Femman kanssa, astui kuviin 12 vuotias pikkusiskoni Annastiina. Ansku ei ole ennen Femman ohjaamista harrastanut agilityä ollenkaan, vaan ollut vain kannustusjoukkona katsomossa. Siksi olikin yllätys, kun neiti vetäisi Femman kanssa puhtaan radan heti ensimmäisellä treenikerralla!

Tytöillä on treenit sujunut alusta asti tosi hienosti, mutta jatkuvasti on tapahtunut kehitystä.
Alkuun Femma hieman sikaili alun odottamisissa, mutta kun Annastiina oppi olemaan napakampi käskyissä, suostui pikkuvillakin pitämään peppunsa maassa kiltisti.
Treenejä ei ole häirinnyt edes se, että olen itse ollut katsomossa heilumassa kameran kanssa.

Annastiina ja Femma uskaltautuivat jopa möllikisoihin, jotka menivät ihan nappiin. Pikkuneidit nimittäin kipusivat toiselle sijalle, häviten vaan hieman ajassa voittajalle. Ei siis hullumpi reissu!

Muuten meidän arki on ollut vähän hakemista, kun ollaan yritetty mahduttamaan siihen uusi tulokas ja koirien tarpeet. Onneksi mieheni ja minun lenkitysten/aktivoinnin lisäksi veljeni on touhunnut ahkerasti Fiiliksen kanssa. Suurta iloa koirille on tuonut läheinen järven jää, jossa mahtuu rallittelemaan huolella!
Hiukan on myös neideillä hakusessa rattaiden vieressä kävely. Ajoittain se onnistuu mainiosti, mutta välillä meinaan jyrätä pienet tassut kun koirat meinaa vaihtaa suuntaa vaunujen edestä. Suuremmat törmäykset ollaan onneksi saatu vältettyä;)


Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat kiltisti roikkuneet mukana! Ehkä blogi tästä aktivoituu kun arki alkaa tasoittua ja perheen nuorimmainen hieman kasvaa. Siihen asti luvassa on varaan aktiivisen-epäaktiivista päivittelytahtia. Instagrammissa meidät löytää nimen netteliini takaa, jos joku haluaa arkea enemmän nähdä!