torstai 12. marraskuuta 2015

Kai mut on luotu lentämään

Kai mut on luotu lentämään,
niin paljon tehtävää, ettei pysty pysyy paikoillaan.
Tie kutsuu, mun on mentävä.

 photo f 11_zps4iogiwsa.jpg

En tiedä lasketaanko marraskuu vielä oikeastaan talveksi, mutta koska lämpömittari kuitenkin tekee sukelluksia pakkasen puolelle, päätin, että blogin ulkoasu saisi päivittyä talviseen versioon. Olihan se jo aikakin päästä niistä kesäisistä kukkasista eroon... ;)

Ulkoasu on taas hieman erillainen kuin aikasemmat. En heti ollut ihan varma, että onko tämä banneri hyvä, mutta katsotaan alkaako silmä siihen tottua. Mitäs mieltä olette?

Uuden ulkoasun yläosa


Vanhan ulkoasun yläosa


Eilen meidän aamu starttasi hieman eri tavalla kuin normaalisti(=superlaiskasti).
Melkein heti heräämisen jälkeen äitini tuli hakemaan meitä ja hetken pakkailun jälkeen lähdettiin kohti hiekkakuoppia. Voin kertoa, että automatka ei ollut kauhean hiljainen, sillä meillä oli mukana hurjat seitsämän koiraa! Eli siis Alvar, Poupou, Aurinko, Lady, Femma, Fiilis ja Siru.
Ulkopuolinen olisi ehkä voinut äänien perusteella luulla, että meillä on autossa lintuparvi koiralauman sijaan, sen verran mielenkiintoisia piippauksia koirat päästelivät kilpaa, ainakin alkumatkasta.

Hiekkakuopilla päästettiin koko konkkaronkka vapaaksi. Sää oli hieman sateinen, joten hieman mietittiin, että miten herkänahkaiset harjikset selviää (tai lähinnä kestää märkiä tassujansa).
Tässä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, vaan kaikki tyypit ulkoilivat reippaasti.

 photo f 24_zpswcqvb8st.jpg  photo f 25_zps891fp2jd.jpg

Femma ja Siru löysivät tuttuun tapaansa rallivaihteen ja yhdessä neidit spurttailivat hirmuisella vauhdilla ympyrää. Välillä tytöt kävivät pyytämässä muitakin leikkiin, mutta lähinnä niiden lisäksi vain Poupou lähti pariin hepuliin mukaan.
Sirulla yhdessä vaiheessa lensi hiekkaa silmään ja raukka siristeli sitä kovin. Onneksi putsaus helpotti oloa ja meno jatkui vauhdikkaana. 

 photo f 8_zpsd0dvk7dm.jpg  photo f 9_zps4nwnhx44.jpg
Ready....steady.... GO!
 photo f 13_zpsgofrusdc.jpg  photo f 10_zpsrymait8d.jpg
 photo f 15_zps1xetkytr.jpg

Fiilikselle olin napannut frisbeen mukaan, jota äidin kanssa sille vuorotellen heiteltiin. Kiekko oli lähinnä mukana vaan siksi, että kun paimenlapsi keskittyy siihen niin tiiviisti, että jättää pienempien koirien leikit huomioimatta.
Jostain kumman syystä kun muut ei oikein välitä Fiiliksen vauhdikkaista leikeistä... ;)
Fiilis siis juoksi onnellisena frisbeensä perässä ja me ihmiset tuskailtiin sitä, että ollaan kyllä tosi surkeita heittäjiä, jos vertaa esimerkiksi veljeeni tai mieheeni. No, onneksi Fiilis ei pahemmin välitä, vaikka heitot ei ollutkaan niin hyviä, sen elämä hymyilee kun se vaan näkeekin kiekon!

 photo f 19_zpsqbvf4ut5.jpg
Hymyilevä Fiilis!
 photo f 21_zpsuxry6fzq.jpg

Muut koirista touhusivat omia juttujansa, lähinnä tutkivat maastoa. Pienten nenät olivat siis ahkerassa käytössä! Aurinko, Alvar ja Lady pysyivät äidin lähellä haistelemassa ja touhuamassa, mutta Poupou uskaltautui yksinään pidemmällekkin tutkimaan.

 photo f 3_zpsmrbtmhne.jpg
 photo f 6_zpsbbhydaui.jpg  photo f 29_zpsb9zkekby.jpg
 photo f 2_zpsfhyqkq3v.jpg  photo f 16_zpsflabxoc8.jpg
 photo f 5_zpspl4qjqln.jpg
Poupoun aamujumpat, yy kaa koo!

Noin tunnin koirat purkivat ylimääräisiä energioitansa, kun Alvar alkoi palella ja oli aika lähteä kotiin.
Sillä aikaa kun pakattiin muita koiria autoon, löysi Fiilis auton vierestä vesilätäkön, jossa se kävi huuhtelemassa itsensä ja frisbeensä. Auton matot kiittävät...! 

 photo f 33_zpsd1brl3kr.jpg

Kotiin tullessa muut koirat käpertyivät sohvan nurkkiin nukkumaan, mutta Fiilis päätti vielä ottaa painit pallon kanssa. Illalla sitten meillä olikin aika väsynyt paimenlapsi, mutta minkäs sille voi kun ei vaan pysty pysymään paikoillaan!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Anna pois itkuista puolet


 Älä mene pois, älä mene pois, kuule vielä tää:
vaikka mikä ois, vaikka mikä ois, kaikki selviää
Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää
Menköön pois murheet ja huolet ahdas lieka heltiää

 photo IMG_3340_zps8d037e27.jpg
Kesä  2013

Meistä ei ole taas kuulunut mitään pitkään aikaan, pahoittelut! Syytän tästä radiohiljaisuudesta täysin tätä raskautta, joka hieman hidastaa tätä meidän elämää. Nyt kuitenkin pääsen päivittämään, että mitä tänne oikein kuuluu!

Ensin hieman kurjempia uutisia..
Äitini kävi pari viikkoa sitten Alvarin, Poupoun sekä Auringon kanssa eläinlääkärissä tarkastuksessa, hoidattamassa hampaat sekä hakemassa rokotukset.
Aurinko ja Poupou voivat hyvin, mutta Alvarin kanssa saatiin hieman kurjempia uutisia.

Alvar, joka täyttää parin viikon päästä 11 vuotta on alkanut vanhentua ja olemme huomanneet, että sen terveys ei ole enään täysin priimaa. Alvarin sydämen syke on välillä levossa korkea ja silmät ovat samentuneet.
Näistä huolimatta herra on ollut pirteä ja iloinen. Oikeastaan se on jopa vähän höpsähtänyt ja saanut takaisin pentumaisia piirteitä. Kivuista siis ei ole mitään merkkiä.

Kesä 2012

Vaikka me tiesimme, että Alvar ei ole täsin terve, otti eläinlääkärissä saadut uutiset silti koville.
Alvarilla todettiin sydämen laajentuma sekä silmissä kaihi. Kaihi ei tule ilmeisesti viemään koko näköä, mutta tietysti huonontaa sitä. Sydämen laajentuma vaikuttaa juurikin pulssiin yms, mutta ei kuitenkaan aiheuta kipua, onneksi.

Eläinlääkärin mielestä koira oli muuten hyvässä kunnossa, eikä kipeä, joten hän ei nähnyt syytä lopetukseen. Silti hänen mielestä rokotusten antaminen olisi ollut turhan raskasta vanhan koiran kropalle, joten ne jätettiin antamatta. Lisäksi lääkäri ei osannut sanoa, että kauan yhteistä aikaa meillä vanhan herran kanssa on jäljellä.
Niin kauan kun Alvarilla ei ole kipuja tai tukalaa olla, jatkamme rauhallista elämää, nauttien jokaisesta yhteisestä hetkestä.

 photo IMG_1390_zpsa21a3125.jpg  photo DSC_0144_zpsc8e2524e.jpg
Huhtikuu 2014 ja marraskuu 2014

Olo on surullinen. Jo ajatus elämästä ilman arvonsa tuntevaa harjaherraa tuntuu tyhjältä, ollaanhan me monta vuotta samoja polkuja jo tallattu.
Oloa helpottaa se, että Alvar on niin iloinen ja höpsö itsensä. Se komentaa Fiilistä, saa hepuleita kun joku petaa sänkyä ja nostelee tassujansa dramaattisesti märällä nurkimolla.
Paljon kurjempi olo olisi, jos Alvar olisi väsynyt, apaattinen tai että sen vauhti olisi hidastunut.

Myönnän, että joskus niin Alvaria kun muitakin koiria pitää tavallaan itsestäänselvyytenä. Ne pyörivät mukana arjessa ja ajatus, että niitä ei elämässä olisi, tuntuu kaukaiselta ja epätodelliselta.
Näinä hetkinä sen taas muistaa, että eläimet ei elä ikuisesti. Vaikka sitä luopumisen hetkeä ei halua edes ajatella, pitäisi silti muistaa, että se on joskus edessä, sillä sen ansiosta osaamme nauttia niistä pienistäkin hetkistä.


Kohta on koirilla lisää vahdittavaa!
 
Femmalle ja Fiilikselle taas kuuluu hyvää.
Olen käynyt Femman kanssa agilityssä ja vaikka ohjaajan vauhti on hieman hidastunut, ollaan me selvitty ihan hyvin. Nyt loppuraskautta kohden ollaan rauhoitettu menoa sen verran, että en juokse superpitkiä ratoja vaan muutettu harjoituksia niin, että pikkuvilla tekee töitä ja itse pääsen hieman helpommalla.
Paljon viime treeneissä onkin ollut ohjauskuvioita sekä estevahvistuksia, tekee meille molemmille hyvää!



Viime maanantaina en pystynyt treenata flunssan takia Femman kanssa, joten puikkoihin pääsi kohta 12 vuotta täyttävä pikkusiskoni. Annastiina on ohjannut kerran Aurinkoa agilitytreeneissä, mutta ei ole koskaan mennyt rataa tai ohjannut Femmaa. Siksi olikin aikamoinen yllätys kun neidit vetäisivät nopean nollaradan!
Molemmilla tuntui olevan hauskaa ja Femmakin toimi tosi hienosti "vieraan" ohjaajan kanssa ja vaikka itse olin kaiken lisäksi vielä katsomossa, joka olisi voinut pikkuvillaa häiritä.
Nyt jos lasketun ajan lähestyessä ja synnytyksen jälkeen en pysty Femmaa kunnolla treeneissä ohjailemaan, on minulla varsin näppärä varaohjaaja!



Fiiliksellä oli nyt syksyllä juoksut ja ne jotenkin muuttivat taas paimenlapsen luonnetta. Jokaisen juoksun jälkeen nimittäin Fiilis tuntuu hieman kasvavan henkisesti aikuisemmaksi (vaikka jotenkin uskon, että tyyppi ei koskaan kasva täysin aikuiseksi). Arjessa Fiiliksestä on tullut tosi helppo koira, se ei hypi seinille rauhallisemman päivän johdosta ja osaa ottaa rennosti kun mitään ei tapahdu.
Vaikka välillä tuntuu siltä, että tuon koiran päässä ei liiku muut kuin silmät sekä korvat, on sillä välillä niitä kirkkaitakin hetkiä ;)

Niin viisas ilme...
Fiilis on treenaillut syksyn aikana lähinnä frsibeehommia sekä opetellut erillaisia temppuja. Agilityhän meidän piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan aloittaa säännöllisesti kesän jälkeen, mutta raskauden takia taitaa säännöllisten treenien aloitus siirtyä ensivuoden puolelle. Siihen asti treenataan muita juttuja, frisbeetä varmaan näin ykkösenä. Se kun on Fiiliksen mielestä paras juttu maailmassa!




Meidän kaksikko muuttui taas hetkeksi kolmikoksi, kun Siru tuli jälleen talveksi tänne hoitoon.
Ensimmäisen päivän Siru oli hieman vaisu, mutta nyt pikkukettu jo leikkii Femman ja Fiiliksen kanssa sekä pyörii innolla arjessa mukana.

 photo DSC_0319_zps3a491b45.jpg
Tappajat sekä saalis kuvattuna vuosi sitten
Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysyä seuraajina ja kysyneet meidän kuulumisia, vaikka päivitystahti on ollutkin luvattoman hiljaista! Jos mielessäsi on jotain hyviä postausehdotuksia, voi niitä mielellään kertoa niin yritän toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.
Blogin ulkoasukin pitäisi päivittää, mutta onkohan liian aikaista laittaa talvinen ulkoasu näkyville..?
Tosin onhan nyt jo marraskuu ja siksi talvi onkin jo ovella, huii!

Loppukevennykseksi tanssiva paimenkoira!