tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kaikki askeleet, ovat tänne johtaneet

 photo 1 3_zps2hnbfchg.jpg

Ennen kun päästän itse asiaan, niin huomasitteko blogin uuden ulkoasun?
Talvinen ulkoasu alkoi tympiä kun kevät niin kovaa vauhtia on (oli?) tulossa, joten päätin päivittää sen ajankohtaiseksi. Tämä inspiraatio iski keskellä yötä ja vielä kolmen aikaan yöllä tuijotin silmät ristissä näyttöä.. Sopivia keväisiä kuvia ei oikein meinannut viellä löytyä, joten nappasin tuohon taustalle pari viimekesäistä kuvaa. Banneri tuskin on ihan lopullinen versio, mutta värimaailma sun muut jutut alkavat olla jo melkein valmiita!

Uuden ulkoasun yläosa

Maanantaina meillä oli varsin reipas ja koiratäytteinen päivä.
Aamulla pakkasin reppua ja Fiilis heti tajusi, että nyt ollaan lähdössä jonnekkin yhdessä. Paimenlapsi touhotti koko aamun mukanani ja yritti varastaa nakkeja repun taskusta sekä myöhemmin linnottautui oven eteen, etten varmasti unohtaisi sitä matkasta.

 photo 1 45_zps8tuqfjg8.jpg
Reppureissaajat

Päivällä Noora, Rene ja Riimi tulivat koukkaaman meidät kyytiin ja yhdessä lähdettii suunnistamaan Pääkslahden luontopolulle, josta jo viime postauksessa kerroin.
Mukanani oli vain Fiilis, sillä pelkäsin Femman jäätyvän pitkällä reissulla, sää nimittäin oli s-u-r-k-e-a!
Rehellisesti sanottuna pikkuvilla ei varmastikkaan olisi arvostanut myöskään retkiseuraa, se kun ei kauheasti välitä isoista koirista.

 photo 1 8_zpsrr49ez2h.jpg

Olin selaillut ennen reissua netistä karttoja ja suunnitellut hienon reitin, että mikä lähdettäisiin kiertämään.
Hyvin nopeasti huomattiin, että allekirjoittaneen suunnistus- ja kartanlukutaidoissa oli pienoisia puutteita, sillä reitit ei todellakaan mennyt niin kuin olin luullut ja suunnitellut...
Pari (tai oikeastaan aika monta) kertaa jouduttiin tihrustamaan sateessa kännykkäni näytöstä näkyvää epäselvää karttaa ja miettimään, että missä me oltiin ja minne me olimme menossa.
Tosin mikäs seikkailu se olisi, jos kaikki olisi suunniteltu etukäteen... ;)

 photo 1 59_zps6qrs80co.jpg 
                    Vasemmalla puolella meidän siksakit... :D


  photo 1 49_zpsirw06qq6.jpg  photo 1 7_zpsngzhqo8b.jpg
 photo 1 56_zps5yiidh0o.jpg
Etsi kuvasta paimenkoira

Sää tosiaan oli kurja, tuuli oli kova ja lähes kokoajan satoi vettä, enemmän tai vähemmän.
Se ei kuitenkaan koirien menoa hidastanut, vaan kaverukset juoksivat, painivat ja nauttivat olostaan yhdessä.
Riimi ja Fiilis telmivät lähes kahdestaan yhdessä ja Rene välillä touhusi omiansa ja välillä taas lähti neitien kanssa leikkiin. Fiilis oli edelleen Renen mielestä aivan ihana nainen ja pientä liehittelyä oli ilmassa, josta tosin lapsenmielinen paimenkoira ei tajunnut yhtään mitään...



 photo 1 15_zpsfqom8or0.jpg  photo 1_zpsb6he6q9s.jpg
 photo 1 32_zpsgtgt71rr.jpg

Kun olimme harhailleet mestässä ja kallioilla jonkun aikaa, oli evästauon aika.
Tällä erää meillä oli mukana kertakäyttögrilli, sillä viimeksihän meillä oli ongelmia sytyttää nuotio ja tällä kertaa emme uskaltaneet luottaa siihen, että joku muu tulisi meille nuotion sytyttämään.
Parin mutkan kautta saimme kun saimmekin grillin valmiiksi ja ruuat lämmitettyä suht lämpimiksi, säästä huolimatta. Ehkä meistä viellä kunnon eräkonkareita tulee!

 photo 1 36_zps38zxbbpw.jpg  photo 1 38_zpskosletjq.jpg
 photo 1 46_zpsnmambgdk.jpg  photo 1 40_zpsirslgyyu.jpg


Lenkin aikana ei tullut yhtäkään ihmistä vastaan, joten saimme nauttia koko ajan luonnon rauhasta. Linnutkaan ei laulanut ollenkaan, joten metsässä kiiri vaan meidän omistajien höpötys ja koirien tassujen tömähdykset.

 photo 1 29_zpspr8vuysz.jpg
 photo 1 50_zps4wps5bsu.jpg  photo 1 22_zpscgrgfny3.jpg
 photo 1 58_zpslfwguskt.jpg  photo 1 55_zps0rkhphmy.jpg
 photo 1 34_zpsbl45aoqj.jpg 

Kun pääsimme kotiin, oli paimenlapsi hyvinhyvin väsynyt. Se joutui pikapesulle ja kuivauksen jälkeen pieni paimenkoira petasi itselleen paikan vaaleanpunaisten muumilakanoiden keskelle ja alkoi nukkua tyytyväisenä.

  photo 1 26_zpsamre1r1b.jpg

Meidän päivä ei tähän loppunut, sillä seuraavaksi oli vuorossa Femman agitreenit. Ehdin olla noin tunnin kotona ennen lähtöä ja olin totaallisessa syväjäässä kun hyppäsin innokkaan pikkuvillan kanssa autoon. Vähän jännitti, että olenko ihan jäässä radallakin, mutta onneksi näin ei käynyt.

Treeneissä meillä oli vuorossa estevahvistuksia/ohjaamistreenit ja se sopi paremmin kuin hyvin! Väsymys nimittäin painoi päälle, joten superpitkästä radasta ei olisi varmaan tullut mitään.

Femma teki hienosti töitä ja oli hyvin kuulolla. Ainoa mikä neiti villakoiralla oli hieman vaikeaa oli paikallaan odottaminen. Pari kertaa sitä joutui palauttamaan lähtöön, koska Femma ei vaan voinut odottaa lähtömerkkiä, kun sillä oli niin kivaaa!
Lopulta sanoin sille paikallaolokäskyn normaalia napakammin ja ihme kyllä, se upposi pienen kiitäjän päähän ja se päätti odottaa kiltisti.

Kokonaisuudessaan oli hyvät treenit ja pikkuvilla käyttäytyi varsin mallikkaasti!


perjantai 20. maaliskuuta 2015

On siis kevät

Sanotaan, että kevään tunnistaa pajunkissoista ja pääskysistä. Minä (ja varmasti "pari" muutakin koiranomistajaa) väitän, että kevään tulon tietää siitä, että koirat päättää tiputtaa karvansa.
Fiilis aloitti melkeimpä yhdessä yössä tuon ihanan karvakadon ja nyt meillä on ihan joka paikka täynnä mustia ja valkoisia karvoja. Niitä löytyy kellumasta juuri täytetystä kahvikupista, sohvilta, lattiolta sekä hieman oudommista paikoista kuten allekirjoittaneen nenästä (miten tämä on edes mahdollista??). Eli toisinsanoen kevät on virallisesti täällä!





Hyvät säät innostaa retkeilemään oikein kunnolla. Tiistaina kävimme veljeni sekä koirien kanssa katsomassa Vihdissä sijaitsevaa Pääkslahden luontopolkua. Tälläisestä paikasta en ollut koskaan kuullutkaan, se löytyi sattumalta kun isäni etsi jotain venereittiä ja kysyi, että onko paikka minulle tuttu. Ajatus uudesta lenkkipaikasta innosti, joten lähdettiin jännityksellä tutkimaan uutta reittiä!

 photo 38_zpsrbpy5wy3.jpg  photo 11_zps9mrtodif.jpg
 photo 1_zps9wdmhqyj.jpg

Mukana meillä oli koko kolmikko, eli siis Femma, Fiilis ja Siru. Siru tosin joutui tyytymään hihnakoiran osaan, sillä eräällä pikkuketulla on ollut varsin mielenkiintoisia seikkailuja viime päivinä...
Viime viikolla Siru livahti ulko-ovesta ja minä pyydystin sitä crokseissa ilman ulkovaatteita pitkin kylää. Tämä ei ollut ensimmäinen pikkuketun vallaton päähänpisto, joten päätin suosiolla pitää sen hihnassa vieraassa paikassa.

 photo 35_zpsavit3ony.jpg  photo 25_zpsw66xkhip.jpg

Maasto oli hyvin vaihtelevaa, välillä suunnistettiin metsässä ja välillä ihailtiin maisemia kalliolta.
Oli mahtavaa nauttia metsän tunnelmasta ja katsella luontoa, joka heräilee hiljalleen talvisesta unesta.

  photo 13_zpsiljhjxwa.jpg
 photo 10_zpswawt6aeh.jpg  photo 29_zpskrxkegus.jpg
 photo 3_zpskwptyguw.jpg
 photo 33_zpsosmtv517.jpg  photo 12_zpsppr6exue.jpg

Fiilis juoksi päättömänä ympäriinsä ja tutki innoissaan maastoa. Suurinta suosiota herätti jälleen ihanat vesilätököt ja pieni metsälampi.

 photo 24_zpsalbgsm7b.jpg
 photo 36_zpsloelrfkb.jpg  photo 5_zps187vdyab.jpg

Siru taas sipsutti varovasti vaikeassa maastossa ja yritti valita aina eri reitin kun se, minkä minä koin parhaaksi. Ja mitä teki pikkuvilla?

 photo 18_zpsu0jt5iio.jpg
 photo 16_zpstzmalm00.jpg   photo 9_zpsgmwm0xxs.jpg


Femmalla oli totaallinen vauhtivaihde päällä, sillä se touhotti omiansa ihan taukoamatta.
Se pyydysti jotain pientä eläintä (hiiri?) häntä heiluen, hyppi isoille kiville ja mikä parasta, nappasi suuhunsa hevosenlantaa aina kun läjä sen eteen ilmestyi. Kun neiti villakoiraa kielsi syömästä tätä kyseistä tuotosta, nappasi se kikkareen suuhunsa ja juoksi karkuun niin nopeasti kun pienistä jaloistaan pääsi. Varmaan raukka ajatteli, että tätähän aarretta ette minulta vie!

 photo 19_zpsrfe7xcqu.jpg
 photo 17_zpsljxnadyh.jpg  photo 8_zpstknavz6p.jpg

Noin kolmen kilometrin ja parin eksymisen jälkeen suuntasimme takaisin autolle kera tyytyväisen oloisen koirakolmikon. Aurinko laski juuri kun ajoimme kotiin ja maalasi tiet kultaiseksi valollaan. Aika täydellinen reissu siis!

 photo 34_zpsgywakfsa.jpg

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Projekti PPP

Eli siis Puudelin Puunaus Päivä(t)!

Femman turkkia ei ole kuonoa lukuunottamatta trimmattu aikoihin. Sen takia Femma muistutti enemmänkin moppia kuin edustuskuntoista villakoiraa. Lisäksi kuraiset säät ja lukuisat tassu/mahapesut sekä kura sai pehmeän turkin takkuuntumaan laattamaiseksi, vaikka kuinka yritti karvat ojennuksessa pitää. Oli siis jo aika taltuttaa pienen villakoiran kuriton turkki!

Moppivillakoira ennen trimmaamista;
 photo 2_zps8fzjmj4v.jpg
 photo 1_zps9vz5ovuv.jpg  photo 3_zps2eszuqgf.jpg

Ensin vuorossa oli pesu, sillä eräs pikkuvilla oli käynyt ulkona hankkimassa itsellensä harmaanruskean suojavärityksen. Fiilis halusi joko osallistua tähän pesuoperaatioon tai sitten pelastaa kaverin pulasta...shamppoopullo nimittäin teki lentävän lähdön!


 photo 4_zpsztwuxiaf.jpg
Tyttöjen juoni ei onnistunut, sillä loppujenlopuksi neiti villakoira joutui pesulle;)


Kun Femma oli vihdoin saatu pestyä, oli vuorossa föönaus. Femma vihaa föönaamista yli kaiken.
Pentuna se yritti tuhota föönin hurjilla vauvahampaillansa, mutta nyt se tyytyy juoksemaan föönin nähtyään tuhatta ja sataa karkuun sekä näyttämään tyytymätöntä naamaa operaation aikana.

 photo 5_zpsytnpot6l.jpg
Huomatkaa maailman säälittävin ja anovin ilme


Äidin kanssa ajateltiin, että vedetään Femman turkki nyt ihan lyhyeksi, sillä se on helppo hoitaa näillä kurakeleillä ja pikkuvillalla on aina niin mukava olo lyhyessä turkissa, kun takut ei vaivaa sen herkkää ihoa. Lisäksi ilmat alkavat lämmetä kovaa vauhtia, joten kauaa ei tyypin tarvitse lyhyessä turkissa palella.

Seuraavaksi koimme takaiskun, joka meinasi pilata koko kesälookin teon...
Äiti oli jo leikannut Femman turkkia lyhyemmäksi helpottaakseen sen ajamista koneella, joten Femma näytti vähintäänkin mielenkiintoiselta. Kun oli aika alkaa ajamaan turkkia koneella, päätti vanha ja uskollinen trimmauskone sanoutua tehtävistään irti, lopullisesti.
Voitte vaan arvata, että viikonloppuna ei ollut yhtään kauppaa auki, mistä saisimme uuden trimmauskoneen edeltäjän tilalle, joten trimmaus jouduttiin jättämään kesken.
Femma muistutti tässä vaiheessa enemmänkin Thaimaan kapista kulkukoiraa kun sitä tavoiteltua edustuskuntoista villakoiraa, hehee.

 photo 6_zpsegglv7bh.jpg

Vasta maanantaina pääsimme ostamaan uuden koneen ja jatkamaan pikkuvillan trimmaamista.
Uuden ihanan koneen avulla trimmaus sujui ongelmitta ja nopeasti. Pian karvakasan alta alkoi kuoriutua varsin sporttinen villaneiti.

 photo 7_zpsjmevl34f.jpg

Femma muuttui heti käytökseltään, kun trimmaus oli ohi. Se rallitteli ympäri kämppää ja terassia samalla öristen Femmamaiseen tapaan. Pikkuvilla on selvästi iloisempi ja touhukkaampi lyhyessä trimmissä. Sitä tosin en yhtään ihmettele, sillä kyllähän takkuinen turkki ja sen jokapäiväinen selväksi harjaaminen rasittaa sitä varmasti hurjasti!

Nakuvillakoira trimmauksen jälkeen;
 photo 10_zpsikyyq3xy.jpg
 photo 11_zpsp9stzj9g.jpg  photo 9_zpswdpi8amz.jpg


Nyt kun kerran Femmasta aloitettiin höpistä, voitaisiin sporttitrimmistä siirtyä parin viikon agilitypäivittelyyn.

Viime viikon maanantaina (9.3) meillä oli ohjatut treenit tuttuun tapaan. Tämä kerta ei ollut mikään erityisen hyvä, vaikka niitä kivoja pätkiä tulikin. Meillä oli ollut aika touhukas päivä, joten voi olla, että pikkuvilla oli hieman uupunut ja siksi sen keskittyminen herppantui.
Femma nimittäin jäi kiinni sellaisiin pieniin virheisiin ohjauksessani (kuten käden heilautukseen väärässä kohdassa), mistä se ei normaalisti välitä ollenkaan.

Varsinkin tuo videossa näkyvä keinun jälkeinen hyppy-muuri-hyppy osuus oli jotenkin ihmeellinen, monella kerralla Femma tuijotti jonnekkin ihan muualle kuin eteensä ja se juoksi ohi esteistä. Vaikka kuinka muka yritin panostaa seuraavalla kerralla käskyjen kanssa tuolla suoralla, meni juttu aina hieman pieleen...

Pussi on meille aika uusi juttu, sitä ollaan harjoiteltu yksittäisenä ennen ja myös tällä kerralla (jäi videon ulkopuolelle). Radalla Femma suoritti pussin onnistuneesti, lukuunottamatta yhtä kertaa kun pikkuvilla päätti kääntyä takaisin pussin suulla.

Erityisen tyytyväinen olin puomi-hyppy-putki pätkästä, Femma sujahti näppärästi hypyn jälkeen putkeen, eikä lähtenyt kipuamaan puomille.



Eilen trimmauspuuhien jälkeen Femma pääsi taas rallittelemaan agilityyn. Vähän porukalla mietittiin, että onko se aivan out of control, kun trimmauksen jälkeen sitä ylimääräistä riemua löytyy.
Femma päätti yllättää meidät kaikki ja oli varsin näppärä koko treenien ajan!
Virheet, mitkä meille tuli, oli ihan puhtaasti omiani. Pikkuvilla teki kaiken tismalleen niin kuin sitä käskin, niin hyvässä kuin pahassa.
Turkki lähti ja aivot tulivat tilalle, ei huono diili...!


Blogiin pitäisi päivitellä keväisempi ulkoasu, kun ulkoa katoaa lumet ennätysvauhtia. Pitäisi hieman viellä saada keväisiä kuvia ja löytää inspis jostain niin saataisiin ulkoasu ajankohtaiseksi.
Loppuun vielä kevätontäälläjeejee-hehkutus, tässä nimittäin eilisen lämpöasteet ja niistä nauttiva nakuvilla!