perjantai 30. tammikuuta 2015

10 sanaa ja 10 kuvaa

Alkuun se perinteinen "minä myös, kun kaikki muutkin"-lause, eli me osallistuimme myös  Paikka ja hyppy-blogin kuvahaasteeseen. Kymmenen sanaa ja kymmenen niihin liittyvää kuvaa, haaste on vastaanotettu! 

1. Harrastus 
 photo DSC_0299_zps430f5ab9.jpg

2. Ilo
 photo IMG_0982_zps7dddd3ba.jpg



3. Luottamus 


4. Koirakaveri 
 photo DSC_1052_zpsf3e2be03.jpg


5. Taide
 photo IMG_0989_zps4cd4cc7c.jpg

6. Vauhti
 photo IMG_1769_zps4945d019.jpg

7. Ihminen 


8. Mustavalkoinen
 photo IMG_0958_zps6423733f.jpg

9. Hauskuus
 photo DSC_0911_zpsa8ecd517.jpg

10. Lelu
 photo Collage3_zps540303f3.jpg

tiistai 27. tammikuuta 2015

Teen vastoinkäymisistä voimaa

Murehtiminen ei takas eilistä tua 
 huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään 
mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua 
 se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään

Katse eteen ja suupielet ylöspäin 
teen vastoinkäymisistä voimaa
 katse eteen ja suupielet ylöspäin 
antaa tulla, kestän kyllä, 
periks en tuu antamaan 



Eilen oli vuorossa ohjatut agilitytreenit. Äitini oli kipeänä ja ei päässyt omalle vuorolleen, joten siksi Fiilis pääsi myös mukaan treenailemaan.
Paimenlapsihan sikaili edellisissä ohjatuissa treeneissä, joten jännitin jo aamusta, että miten treenit tällä kerralla menisivät.
Tajusin päivän mittaan, että olin lähdössä treeneihin ihan väärällä asenteella, jos jo kotona stressaisin Fiiliksen käytöstä niin aivan varmasti se paikan päällä alkaisi sikailla taas.
Treeneihin siis lopulta lähdettiin sillä mielellä, että kaikki menee hyvin ja Fiilis näyttää itsestään parhaat puolensa. Ajattelutapa taisi toimia, sillä Fiilis oli aivan mahtava.
Yllä olevan kappaleen sanat kyllä kuvaavat täydellisesti tunnelmia treenin jälkeen!

Fiilis harjoitteli ensimmäistä kertaa keppejä, verkkojen kera. Jotenkin olisin odottanut, että tyyppi häslää ja kaataa verkot, mutta Fiilis päätti yllättää tajuten idean nopeasti. Videolta katsottuna Fiilis näyttää tosi söpöltä pujotellessaan!

Keppien jälkeen harjoteltiin hyppy-putki-hyppy suoraa, joka meni ilman suurempia ongelmia. Seuraavaksi kokeiltiin pientä pituutta ja hyppy-pituus sarjaa. Tälläkin kertaa ilman ongelmia.
Lopuksi kokeilimme vielä matalaa keinua, tämä tosin ei ole videolla. Fiilis ei pahemmin keinun keinahduksesta välittänyt, sillä sen keskittyminen oli iihanissa nakeissa.

Tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli, Fiilis kuunteli hyvin, eikä hölmöillyt tai sikaillut. Hyvä paimenlapsi, hyvä!

Femmalla taas oli ratatreenit. Pikkuvilla oli varsin mukavalla tuulella ja oli suht hyvin kuulolla. Hieman välillä keskittyminen herpaantui, kun Femman mielestä olisi ollut sen velvollisuus käydä moikkaamassa kouluttajaa. Erityisen ylpeä olen takaakierroista sekä osasta käännöksistä hyppy-keinu välisellä suoralla.




Talvi on nyt virallisesti täällä, sillä läheisen järven jää kestää vihdoinkin kävelyä.
Ennen jäälle menoa mittailtiin veljeni kanssa jään paksuutta ja mietittiin, että kuinka pitkälle uskalletaan kävellä. Isän rohkaisevat sanat puhelimessa "älkää kävelkö liian lähellä toisianne, niin ette tipu molmmat jäihin" -ei ainakaan saanut oloa yhtään varmemmaksi;)
Onneksi stressailut oli turhaa, sillä jää kesti hyvin.

Koirat alottivat autossa rannan lähestyessä piippailun, ehkä ne tunnistivat paikan?
Kahta kertaa ei tarvinnut antaa lupaa lähteä vapaaksi, sillä tyypit lähtivät hyvin nopeasti juoksemaan ja riekkumaan. Fiiliksellä oli mukana frisbee, mutta sitä ei pahemmin heitelty ja melkein koko matkan paimenlapsi kantoi sitä uskollisesti suussansa.

Ilta alkoi jo hämärtyä, joten kuvasaalis jäi varsin köyhäksi...

 

Sain muuten jo aikaa sitten Fiilikselle toisen villapaidan valmiiksi. Parempia kuvia tosin joudutte odottamaan, sillä ilmeisesti villit ja vapaat paimenkoirat ei yksinkertaisesti käytä pinkkejä villapaitoja..



Loppuun vielä nöyryyttävä kuva siitä, että miten villi ja vapaa paimenkoirakin joutuu alistumaan isoegoisen villakoiran kurinpalautuksiin...!


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Haluun gangsterin herkän ja vaarallisen

Fiiliksen kenkävarkaudet päättyy usein huonosti. Jostain syystä omistaja ei ymmärrä Fiiliksen rakkautta kenkiä kohtaan...

 
Jos joku ei tunnistanut sarjiksessa esiintyvää biisiä, niin se on Diandran- Paha poika

Loppuun pahoittelut blogin hiljaisuudesta! Meidän elämä on ollut viimeaikoina pelkkää arkea ja kamera on lomaillut koko tämän vuoden (kuulostaa aika kauhealta!). 
Yritin perjantaina käydä kuvailemassa neitejä, mutta onnistuin lentämään komeassa kaaressa naamalleni, joten se kuvauskerta jäi lyhyeksi... 
 Ensi viikolla varmasti saadaan blogiin enemmän säpinää!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kanssasi en tylsää päivää näe


Siltä varalta, että te lukijat ette ole sattuneet kurkkaamaan ulos viimeisten päivien aikana, on pakko kirjoittaa pakollinen sääraportti heti postauksen alkuun.

Meillä pakkaset paukkuu hurjissa lukemissa ja lunta on satanut niin paljon, että lenkille lähdettäessä Femmasta ja Sirusta näkyy vain pienet hännänpäät.
Tämä kylmä ilma, lumen seassa suunnistaminen sekä ulkoilun jälkeen lumipaakkujen repiminen vatsakarvoista (auts!) on aiheuttanut pikkuneideissä hieman haluttomuutta viettää ulkona pitkiä aikoja.

 photo DSC_2334_zpsfc3ec2a4.jpg  photo DSC_2199_zpsc5ce13e2.jpg

Fiilis taas ei pahemmin kylmästä välitä, jos ei lasketa sitä mukaan, että se vihaa talvitakkeja sekä neuleita, joita ilkeä omistaja sen päälle pukee väkisin. Muuten talvinen sää on sen mielestä ihan jees, varsinkin kun voi tehdä superhauskoja juttuja kuten työntää päätä lumeen ja yrittää nuolla jäätyneitä lyhtypylväitä (tämäkin mahtavia idea estetään omistajien toimesta, tyyylsää sanoo paimen).
Olen siis lenkittänyt tyttöjä kahdessa osassa, sillä pikkuneidit eivät halua lenkkeillä niin pitkiä lenkkejä pakkasessa kuin Fiilis.  Ainakin nyt järjstely toimii hyvin!

 photo DSC_1487_zps275b2e34.jpg  photo DSC_0872_zpsafb0cdfb.jpg

Meillä meinasi käydä viime viikolla lenkillä Fiiliksen kanssa kurjasti...
Käveltiin pienen metsän läpi kun meitä vastaan tuli kaksi irrallaan olevaa saksanpaimenkoiraa. Yritin lähteä hiljaa pois paikalta ennen kuin toisen koirat huomaisivat meidät, mutta yritys jäi vaan yritykseksi.
Koirat lähtivät meidän luokse (toinen kovasti rähisten) ja tietystikkään emme päässeet tilannetta pakoon.
Koirien omistaja pian juoksi koiriensa perään, yrittäen kutsua niitä takasin ja samalla huutaen, että "eihän se ole uros!", vastasin tähän, että ei, mutta tämä on juoksuinen narttu... 

Toinen koirista jäi rähisemään vähän matkan päähän ja toinen taas tuli liehittelemään Fiilistä (joka muuten ei osannut yhtään pelätä koko tilannetta, vaan alkoi pyytämään kaveria leikkiin).
Itse en uskaltanut napata hormoonihuuruisesta vieraasta koirasta kiinni, vaan keskityin pitämään Fiiliksen pepun erossa toisesta koirasta niin, ettei se pääsisi astumaan. Samalla toivoin, että toinen koirista ei kävisi päälle ja omistajan kerkeävän nopeasti paikalle.

Pian omistaja sai koiransa kiinni ja samantien kuin se rähisevä kaveri saatiin remmiin, sinkosi se suoraan päin Fiilistä. Onneksi hampaat louksahtivat vain ilmassa, eikä lähellä olleesta paimenlapsen kurkusta...
Omistaja pyysi vuolaasti anteeksi ja kertoi, ettei koirat ole ennen tälläistä tehneet. Lisäksi hän tarjoutui korvaamaan kaikki vahingot, joita onneksi ei (omistajien) säikähtämistä lukuunottamatta tullut.

Matkaa jatkettaessa jalat kyllä tärisi kun mietti, että mitä olisi voinut tapahtua...
Fiilis jäi piippaamaan poikaystävänsä perään, joten luultavasti se ei traumoja saanut.
Hieman vieläkin kauhistuttaa, onneksi ei ollut Femmaa tai Sirua mukana ja onneksi Fiilis ei alkanut rähisemään takaisin, se olisi ehkä voinut aiheuttaa toisenlaisen reaktion uusissa kavereissa.... 

 photo DSC_2051_zps1f01320d.jpg

Maanantaina meillä oli vuoden ensimmäiset agitreenit pitkän talvitauon jälkeen. Hieman jännitti, että onko loman jäljiltä ohjattavanani räjähdysherkkä ohjus vai onko tauko tehnyt hyvää pikkuvillalle.

Hieman hömppävirtaa Femmasta löytyi ja ohjaajallekkin oli ilmeisesti lomamoodi jäänyt päälle, sillä rata oli jotenkin tosi vaikea muistaa. Pari hyvää pätkää löytyi sekä pari ei niin mallikasta.
Päällimäisin puolin jäi treeneistä hyvä mieli, oikeaan suuntaan mennään hiljalleen.



Loppukevennys; kurrea harjoitteleva horjuva paimentyyppi ;)

tiistai 6. tammikuuta 2015

Syntynyt en katumaan,


Onnelta piiloutumaan,
Tullut oon taistelemaan

 photo DSC_1829_zpsea1c6442.jpg

On aika kirjoitella vuoden ensimmäinen postaus ja toivottaa virallisesti vuosi 2015 tervetulleeksi!
Meillä koirat eivät pahemmin välittäneet raketeista, Sirua lukuunottamatta. Ensimmäisten paukkujen alkaessa Siru hiipi sängyn alle, jossa se suht rauhallisesti oli pahimpien paukuttelujen ajan. Kun rakettien melu rauhottui, niin kömpi pikkukettu tyytyväisenä sängyn alta pois.

Femma taas ei jaksanut edes päätä nostaa paukkeen alkaessa, ihan turhaahan se on hötkyillä.
Fiilis taas hetken jaksoi innokkaana seurailla raketteja ikkunasta, mutta pian ihanan mehukas luu alkoi kiinnostaa sitäkin enemmän, kun taivaan värikkääksi maalaavat pamaukset.

 photo DSC_2389_zps19864efa.jpg  photo DSC_2354_zpsf809d68a.jpg
 photo DSC_1987_zps68d52b09.jpg

Fiiliksellä alkoi vuoden lopuilla juoksut, jotka jatkuvat edelleen. Paimenlapsi on näiden juoksujen aikana ollut aivan erillainen kuin normaalisti. Jotenkin hieman vaisu ja väsyneen oloinen, se on jopa hieman näyttänyt Femmalle nyrpeää naamaa, joka on tosi epätavallista käytöstä siltä.


 photo DSC_2134_zpsea32f2ef.jpg

Fiiliksen vaisuuteen voi tietysti myös vaikuttaa se, että en ole kauheasti uskaltanut pitää sitä vapaana muualla kuin takapihalla, sillä pienet paimenenpoikaiset eivät tähän hetkeen houkuttele ollenkaan!
Jonkun verran kuitenkin irtonaisia koiria voi meidän vakiopaikoista löytyä, joten mieluummin on liian varovainen kuin katuisi myöhemmin.
Fiilis on siis saanut tyytyä remmilenkkeihin, takapiharalleihin ja muuhun aktivointiin.
On se naisen elämä rankaa!

 photo DSC_2028_zpsb0e1e543.jpg
Onneksi voi silti kaivaa intohimoisesti kuoppia, menisi paimenelta muuten kuppi nurin!


  Femman juoksuja ei kuulu ollenkaan, vaikka olen jo melkein kuukauden odotellut niiden tulevan pikkuvillan käytöksen perusteella. Harmittaa hieman, että juoksut eivät ilmeisesti kerkeä tulla agilityn talvitauon ajalle, vaan alkavan varmaankin juuri kun agility taas starttaa, höh.

 photo DSC_1958_zps61f9b566.jpg

Viime aikoina on lompakon nyörit hieman löystynyt koirien tavarahankintojen kohdalla.
Mukaan loppuvuodesta ja alkuvuodesta on tarttunut Fiilikselle kauan haaveiltu vaaleanpunainen grip-hihna, ratian valjaat sekä juoksupöksyt sekä molemmille koirielle nimilaatat. Lisäksi olen jo aikaisemmin ostanut Fiilikselle Hurtan talvimanttelin, joka on vasta nyt kovemmilla pakkasilla päässyt käyttöön.
Kaikkihan nämä ostokset ovat aivan välttämättömiä ja ilman niitä olisi aivan tuskaa elää, niin ainakin isännälle lompakon laihtuminen perusteltiin..;)




Muuten meillä on ollut koirien osalta varsin tylsä alkuvuosi omistajan sairastellessa ja Fiiliksen kärsiessä naisten vaivoista. Pitäisi pian palailla tältä löhöilylomalta ja skarpata treenaamisen kanssa. Jotenkin vaan lämmin sohva houkuttelee enemmän kuin kylmän lumisen myrskyn uhmaaminen!

 photo DSC_2182_zpsce171118.jpg photo DSC_1793_zps22888592.jpg

Loppuun vielä tahtoisin esittää teille lukijoille kysymyksen;

Mitä haluat nähdä tänä vuonna tässä blogissa? 

Jatketaanko samaan malliin vai toivoisitko jotain uutta, mitä? Enemmän jotain tai vähemmän jotain muuta?
Nyt saa vapaasti ehdotella postaustoiveita ja heittää ideoita kehiin :)