torstai 12. marraskuuta 2015

Kai mut on luotu lentämään

Kai mut on luotu lentämään,
niin paljon tehtävää, ettei pysty pysyy paikoillaan.
Tie kutsuu, mun on mentävä.

 photo f 11_zps4iogiwsa.jpg

En tiedä lasketaanko marraskuu vielä oikeastaan talveksi, mutta koska lämpömittari kuitenkin tekee sukelluksia pakkasen puolelle, päätin, että blogin ulkoasu saisi päivittyä talviseen versioon. Olihan se jo aikakin päästä niistä kesäisistä kukkasista eroon... ;)

Ulkoasu on taas hieman erillainen kuin aikasemmat. En heti ollut ihan varma, että onko tämä banneri hyvä, mutta katsotaan alkaako silmä siihen tottua. Mitäs mieltä olette?

Uuden ulkoasun yläosa


Vanhan ulkoasun yläosa


Eilen meidän aamu starttasi hieman eri tavalla kuin normaalisti(=superlaiskasti).
Melkein heti heräämisen jälkeen äitini tuli hakemaan meitä ja hetken pakkailun jälkeen lähdettiin kohti hiekkakuoppia. Voin kertoa, että automatka ei ollut kauhean hiljainen, sillä meillä oli mukana hurjat seitsämän koiraa! Eli siis Alvar, Poupou, Aurinko, Lady, Femma, Fiilis ja Siru.
Ulkopuolinen olisi ehkä voinut äänien perusteella luulla, että meillä on autossa lintuparvi koiralauman sijaan, sen verran mielenkiintoisia piippauksia koirat päästelivät kilpaa, ainakin alkumatkasta.

Hiekkakuopilla päästettiin koko konkkaronkka vapaaksi. Sää oli hieman sateinen, joten hieman mietittiin, että miten herkänahkaiset harjikset selviää (tai lähinnä kestää märkiä tassujansa).
Tässä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, vaan kaikki tyypit ulkoilivat reippaasti.

 photo f 24_zpswcqvb8st.jpg  photo f 25_zps891fp2jd.jpg

Femma ja Siru löysivät tuttuun tapaansa rallivaihteen ja yhdessä neidit spurttailivat hirmuisella vauhdilla ympyrää. Välillä tytöt kävivät pyytämässä muitakin leikkiin, mutta lähinnä niiden lisäksi vain Poupou lähti pariin hepuliin mukaan.
Sirulla yhdessä vaiheessa lensi hiekkaa silmään ja raukka siristeli sitä kovin. Onneksi putsaus helpotti oloa ja meno jatkui vauhdikkaana. 

 photo f 8_zpsd0dvk7dm.jpg  photo f 9_zps4nwnhx44.jpg
Ready....steady.... GO!
 photo f 13_zpsgofrusdc.jpg  photo f 10_zpsrymait8d.jpg
 photo f 15_zps1xetkytr.jpg

Fiilikselle olin napannut frisbeen mukaan, jota äidin kanssa sille vuorotellen heiteltiin. Kiekko oli lähinnä mukana vaan siksi, että kun paimenlapsi keskittyy siihen niin tiiviisti, että jättää pienempien koirien leikit huomioimatta.
Jostain kumman syystä kun muut ei oikein välitä Fiiliksen vauhdikkaista leikeistä... ;)
Fiilis siis juoksi onnellisena frisbeensä perässä ja me ihmiset tuskailtiin sitä, että ollaan kyllä tosi surkeita heittäjiä, jos vertaa esimerkiksi veljeeni tai mieheeni. No, onneksi Fiilis ei pahemmin välitä, vaikka heitot ei ollutkaan niin hyviä, sen elämä hymyilee kun se vaan näkeekin kiekon!

 photo f 19_zpsqbvf4ut5.jpg
Hymyilevä Fiilis!
 photo f 21_zpsuxry6fzq.jpg

Muut koirista touhusivat omia juttujansa, lähinnä tutkivat maastoa. Pienten nenät olivat siis ahkerassa käytössä! Aurinko, Alvar ja Lady pysyivät äidin lähellä haistelemassa ja touhuamassa, mutta Poupou uskaltautui yksinään pidemmällekkin tutkimaan.

 photo f 3_zpsmrbtmhne.jpg
 photo f 6_zpsbbhydaui.jpg  photo f 29_zpsb9zkekby.jpg
 photo f 2_zpsfhyqkq3v.jpg  photo f 16_zpsflabxoc8.jpg
 photo f 5_zpspl4qjqln.jpg
Poupoun aamujumpat, yy kaa koo!

Noin tunnin koirat purkivat ylimääräisiä energioitansa, kun Alvar alkoi palella ja oli aika lähteä kotiin.
Sillä aikaa kun pakattiin muita koiria autoon, löysi Fiilis auton vierestä vesilätäkön, jossa se kävi huuhtelemassa itsensä ja frisbeensä. Auton matot kiittävät...! 

 photo f 33_zpsd1brl3kr.jpg

Kotiin tullessa muut koirat käpertyivät sohvan nurkkiin nukkumaan, mutta Fiilis päätti vielä ottaa painit pallon kanssa. Illalla sitten meillä olikin aika väsynyt paimenlapsi, mutta minkäs sille voi kun ei vaan pysty pysymään paikoillaan!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Anna pois itkuista puolet


 Älä mene pois, älä mene pois, kuule vielä tää:
vaikka mikä ois, vaikka mikä ois, kaikki selviää
Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää
Menköön pois murheet ja huolet ahdas lieka heltiää

 photo IMG_3340_zps8d037e27.jpg
Kesä  2013

Meistä ei ole taas kuulunut mitään pitkään aikaan, pahoittelut! Syytän tästä radiohiljaisuudesta täysin tätä raskautta, joka hieman hidastaa tätä meidän elämää. Nyt kuitenkin pääsen päivittämään, että mitä tänne oikein kuuluu!

Ensin hieman kurjempia uutisia..
Äitini kävi pari viikkoa sitten Alvarin, Poupoun sekä Auringon kanssa eläinlääkärissä tarkastuksessa, hoidattamassa hampaat sekä hakemassa rokotukset.
Aurinko ja Poupou voivat hyvin, mutta Alvarin kanssa saatiin hieman kurjempia uutisia.

Alvar, joka täyttää parin viikon päästä 11 vuotta on alkanut vanhentua ja olemme huomanneet, että sen terveys ei ole enään täysin priimaa. Alvarin sydämen syke on välillä levossa korkea ja silmät ovat samentuneet.
Näistä huolimatta herra on ollut pirteä ja iloinen. Oikeastaan se on jopa vähän höpsähtänyt ja saanut takaisin pentumaisia piirteitä. Kivuista siis ei ole mitään merkkiä.

Kesä 2012

Vaikka me tiesimme, että Alvar ei ole täsin terve, otti eläinlääkärissä saadut uutiset silti koville.
Alvarilla todettiin sydämen laajentuma sekä silmissä kaihi. Kaihi ei tule ilmeisesti viemään koko näköä, mutta tietysti huonontaa sitä. Sydämen laajentuma vaikuttaa juurikin pulssiin yms, mutta ei kuitenkaan aiheuta kipua, onneksi.

Eläinlääkärin mielestä koira oli muuten hyvässä kunnossa, eikä kipeä, joten hän ei nähnyt syytä lopetukseen. Silti hänen mielestä rokotusten antaminen olisi ollut turhan raskasta vanhan koiran kropalle, joten ne jätettiin antamatta. Lisäksi lääkäri ei osannut sanoa, että kauan yhteistä aikaa meillä vanhan herran kanssa on jäljellä.
Niin kauan kun Alvarilla ei ole kipuja tai tukalaa olla, jatkamme rauhallista elämää, nauttien jokaisesta yhteisestä hetkestä.

 photo IMG_1390_zpsa21a3125.jpg  photo DSC_0144_zpsc8e2524e.jpg
Huhtikuu 2014 ja marraskuu 2014

Olo on surullinen. Jo ajatus elämästä ilman arvonsa tuntevaa harjaherraa tuntuu tyhjältä, ollaanhan me monta vuotta samoja polkuja jo tallattu.
Oloa helpottaa se, että Alvar on niin iloinen ja höpsö itsensä. Se komentaa Fiilistä, saa hepuleita kun joku petaa sänkyä ja nostelee tassujansa dramaattisesti märällä nurkimolla.
Paljon kurjempi olo olisi, jos Alvar olisi väsynyt, apaattinen tai että sen vauhti olisi hidastunut.

Myönnän, että joskus niin Alvaria kun muitakin koiria pitää tavallaan itsestäänselvyytenä. Ne pyörivät mukana arjessa ja ajatus, että niitä ei elämässä olisi, tuntuu kaukaiselta ja epätodelliselta.
Näinä hetkinä sen taas muistaa, että eläimet ei elä ikuisesti. Vaikka sitä luopumisen hetkeä ei halua edes ajatella, pitäisi silti muistaa, että se on joskus edessä, sillä sen ansiosta osaamme nauttia niistä pienistäkin hetkistä.


Kohta on koirilla lisää vahdittavaa!
 
Femmalle ja Fiilikselle taas kuuluu hyvää.
Olen käynyt Femman kanssa agilityssä ja vaikka ohjaajan vauhti on hieman hidastunut, ollaan me selvitty ihan hyvin. Nyt loppuraskautta kohden ollaan rauhoitettu menoa sen verran, että en juokse superpitkiä ratoja vaan muutettu harjoituksia niin, että pikkuvilla tekee töitä ja itse pääsen hieman helpommalla.
Paljon viime treeneissä onkin ollut ohjauskuvioita sekä estevahvistuksia, tekee meille molemmille hyvää!



Viime maanantaina en pystynyt treenata flunssan takia Femman kanssa, joten puikkoihin pääsi kohta 12 vuotta täyttävä pikkusiskoni. Annastiina on ohjannut kerran Aurinkoa agilitytreeneissä, mutta ei ole koskaan mennyt rataa tai ohjannut Femmaa. Siksi olikin aikamoinen yllätys kun neidit vetäisivät nopean nollaradan!
Molemmilla tuntui olevan hauskaa ja Femmakin toimi tosi hienosti "vieraan" ohjaajan kanssa ja vaikka itse olin kaiken lisäksi vielä katsomossa, joka olisi voinut pikkuvillaa häiritä.
Nyt jos lasketun ajan lähestyessä ja synnytyksen jälkeen en pysty Femmaa kunnolla treeneissä ohjailemaan, on minulla varsin näppärä varaohjaaja!



Fiiliksellä oli nyt syksyllä juoksut ja ne jotenkin muuttivat taas paimenlapsen luonnetta. Jokaisen juoksun jälkeen nimittäin Fiilis tuntuu hieman kasvavan henkisesti aikuisemmaksi (vaikka jotenkin uskon, että tyyppi ei koskaan kasva täysin aikuiseksi). Arjessa Fiiliksestä on tullut tosi helppo koira, se ei hypi seinille rauhallisemman päivän johdosta ja osaa ottaa rennosti kun mitään ei tapahdu.
Vaikka välillä tuntuu siltä, että tuon koiran päässä ei liiku muut kuin silmät sekä korvat, on sillä välillä niitä kirkkaitakin hetkiä ;)

Niin viisas ilme...
Fiilis on treenaillut syksyn aikana lähinnä frsibeehommia sekä opetellut erillaisia temppuja. Agilityhän meidän piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan aloittaa säännöllisesti kesän jälkeen, mutta raskauden takia taitaa säännöllisten treenien aloitus siirtyä ensivuoden puolelle. Siihen asti treenataan muita juttuja, frisbeetä varmaan näin ykkösenä. Se kun on Fiiliksen mielestä paras juttu maailmassa!




Meidän kaksikko muuttui taas hetkeksi kolmikoksi, kun Siru tuli jälleen talveksi tänne hoitoon.
Ensimmäisen päivän Siru oli hieman vaisu, mutta nyt pikkukettu jo leikkii Femman ja Fiiliksen kanssa sekä pyörii innolla arjessa mukana.

 photo DSC_0319_zps3a491b45.jpg
Tappajat sekä saalis kuvattuna vuosi sitten
Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysyä seuraajina ja kysyneet meidän kuulumisia, vaikka päivitystahti on ollutkin luvattoman hiljaista! Jos mielessäsi on jotain hyviä postausehdotuksia, voi niitä mielellään kertoa niin yritän toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.
Blogin ulkoasukin pitäisi päivittää, mutta onkohan liian aikaista laittaa talvinen ulkoasu näkyville..?
Tosin onhan nyt jo marraskuu ja siksi talvi onkin jo ovella, huii!

Loppukevennykseksi tanssiva paimenkoira!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kuka riemun löytää, sen pitäköön

Kuka riemun löytää, sen pitäköön,
lipun salkoon nyt heti vetäköön,
eläköön ei historia,
vaan tulevaisuus

  photo 1 11_zpshppkkocr.jpg

Siru on meillä vielä huomiseen hoidossa ja pikkutytöillä on ollut hirmuisen hauskaa. Femma ja Siru tykkäävät painia sellaista rauhallista painia ja spurttailla sitten ulkona. Ainoa huono puoli tässä pikkutyttöjen samassa aaltopituudessa on se, että eräs paimenlapsi jää ihan ulkopuolelle leikeistä. Jos Fiilis yrittää päästä bileisiin mukaan, näytetään sille hapanta naamaa niin kauan, että vähän hölmömpikin tyyppi tajuaa olevansa kolmas pyörä. Voi raukkaa!

 photo 1 28_zpsmhrb2v2z.jpg

Onneksi Fiilis ei ole joutunut olla nyt viikonloppuna ihan yksin, sillä perjantaina me nähtiin pitkästä aikaa Nooraa, Reneä ja Riimiä. Perjantai iltapäivänä Noora kaarsi meidän pihaan ja lähdettiin heti kohti meidän vakiopaikkaa eli hiekkakuoppia.
Kun saavuimme kuopille, oli sinne juuri tullut pariskunta koiransa kanssa. Meidän ei auttanut muuta kun kääntyä etsimään toista rallittelupaikkaa, josta olin joskus lukenut Facebookista.
Kuten arvata saattaa, meidän kahden naisen suunnistustaidoilla ei pitkälle pötkitty ja parin maisemakierroksen jälkeen palasimme hiekkakuopille miettimään, että mitäs nyt.

Pariskunta oli edelleen koiransa kanssa kuopilla, mutta päätimme silti lähteä omat koirat hihnassa kuopille.
Onneksi muut olivat jo lähdössä, joten pian saimme rallittelupaikan itsellemme ja sain raketin lailla virtaa keräävän Fiiliksen pois hihnasta.

 photo 1 12_zpstp8maglg.jpg
"Mä syöön sun kooorvaat"
 photo 1 10_zpsg5crjcql.jpg  photo 1 6_zpstiu3z5ks.jpg
Ylemmät kaksi Fiiliksen kuvaa c. Noora

 Koirilla oli taas hurjan hauskaa! Riimi ja Fiilis tuttuun tapaansa painivat ja juoksentelivat. Rene taas miehenä merkkasi ensin alueensa, ennen kuin yritti hieman osallistua tyttöjen paineihin. 

 photo 1 13_zpsmwmar4ub.jpg
 photo 1 17_zpsr3h2ki3w.jpg  photo 1 14_zpsh3w5kqcd.jpg 
Ylempi kuva c. Noora


Vaikka koko viikon on ollut tosi ailahtelevat säät, nyt meille kerrankin sattui hyvä tuuri, ilma oli nimittäin mitä kaunein! Ilta-aurinko lämmitti ja loi kauniin kultaiset säteet koirien turkkiin, eikä tuulikaan vaivannut ollenkaan.
Omistajillakin riitti juttua tauon jälkeen, joten aika meni hirveän nopeasti!

 photo 1 9_zpsk1iecf3f.jpg
On olemassa koiria jotka onnistuvat näyttämään kuvissa hyvältä....ja sitten on Fiilis

Olin vienyt jo aiemmin Femman ja Sirun vanhemmilleni hoitoon, jotta Noora pääsisi katsomaan elokuvan meille. Katsoimme elokuvaa höpötellen ja koirat nukkuivat....Ainakin siihen asti, että elokuva loppui.
Silloin nimittäin alkoi taas kauheat rallitelut. Tällä kertaa Fiilis hepuloi myös Renelle ja riekkui tietysti myös Riimin kanssa. Kun painit oli rauhoittuneet, lähti Noora kotia päin ja minä menin hakemaan pikkutytöt kotiin.
Kiitos Nooralle seurasta! 


 photo 1 25_zpsqqw1lf0o.jpg

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ollaanko tämä kesä näin?

 photo 1 47_zpsmkunnspu.jpg

Tämän vuoden ensimmäinen mökkireissu venyi pidemmälle kuin varmaan koskaan ennen, sillä pääsimme vasta tässä kuussa nauttimaan saaristolaiselämästä ensimmäisen kerran. Fiilis tosin oli jo alkukesästä vanhempieni kanssa mökillä, mutta muut meidän porukasta pääsi vasta nyt mökkeilemään.
Vietimme mökillä noin viikon ja palasimme viime torstaina kotiin, lukuunottamatta Fiilistä, joka jäi vielä viikonlopuksi viihdyttämään vanhempiani mökille. Onneksi paimenlapsi palaa tänään taas kuvioihin, sitä on jo ikävä..
Meillä oli taas mahtava reissu ja kamerakin kiittää, kun pääsi koko kevään kestäneestä pakkolomasta taas töihin!

 photo 1 50_zpsussbfhbl.jpg  photo 1 49_zpstjpzujgr.jpg

Matkaan lähdimme perjantaina 10.7 ja heti matkalle järjestyi tuttuun tapaan äksöniä.
Kun lähdimme kotoa sanoin miehelleni, että Fiiliksellä ei ole remmiä päällä ollenkaan, joten se pitäisi ottaa varovasti autosta. Mieheni kuunteli vaimoansa tuttuun tapaan (eli pelkällä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos-meiningillä ;)), joten kun pääsimme huoltoasemalle, missä itse kävin vessassa ja mies pissatti koirat, voitte vaan kuvitella mitä tapahtui...
Kyllä, mies avasi auton oven selkosen selälleen ja Fiilis livahti perääni.
Ikävä kyllä olin jo ehtinyt sisälle huomaamatta karkulaista ja koska Fiilis ei päässyt huoltoaseman ovesta sisään, päätti se tehdä pari pyörähdystä parkkipaikalla. Hetken se oli juoksenut ja moikannut jotain ihmistä, kunnes paimenparka oli pysähtynyt kuin seinään kuullessaan mieheni kovemman käskyn pysähtyä.
Loppu pissatus sujui sitten ilman ongelmia. Onneksi parkkipaikalla ei ollut pahemmin liikennettä! 

 photo 1 43_zpsbedvoq7n.jpg
"Mitään pahaa en ole tehnyt!"
 photo 1_zps16vh5dt2.jpg
Sekalainen lauma odottamassa venekyytiä
Kun olimme päässeet mökille ehjin nahoin alkoi se kaikista kivoin vaihe, eli nauttiminen sekä rentoutuminen.
Fiilis tuttuun tapaan juoksi heti vapaaksi päästyään veteen ja sielä se vietti ensimmäisen päivän melkeimpä kokonaan. Pikkuvilla taas touhusi omia Femmamaisia-juttujansa ja illalla kiersi sylistä syliin rapsutuksia hakemassa. Ei siis yhtään hullumpi starttaus lomalle.

   photo 1 32_zpsnegzeumw.jpg photo 1 41_zps9cphzil9.jpg  photo 1 27_zpsy00rxgev.jpg
 photo 1 12_zpsuysuqy39.jpg
 photo 1 21_zpsg6kknrgj.jpg photo 1 13_zpsbd0kzd3n.jpg
 photo 1 15_zpswwcmli5y.jpg

Moni blogin pitkäaikainen lukija varmaan muistaa, että Femma on (tai ainakin luulee olevansa) hurja saalistaja. Niin hurja, että se kuluttaa usein aikaansa juoksemalla lintujen perässä sekä kaivamassa myyrien koloja. Saaliit on tosin tältä pedolta tähän asti jääneet linnunsulkiin ja jo valmiiksi kuolleisiin kohteisiin, mutta tällä kerralla monen vuoden sinnikkyys palkittiin, yyh.
Hurja pikkuvilla nimittäin pyydysti elämänsä ensimmäisen myyrän ja tällä kertaa ihan elävän sellaisen. Ylpeänä se tuli esittelemään aarrettansa ja raukka sai vaan aikaan kiljahduksia ja huutoa. Koska vastaanotto oli näin surkeaa, yritti pikkuvilla lähteä karkuun saaliinsa kanssa, mutta matka tyssäsi lyhyeen kun isäni tuli hakemaan myyräparan pois hurjan saalistajan hampaista... 


 photo 1 19_zpsbwgxo9tf.jpg
 photo 1 39_zpsmzvzlm2s.jpg  photo 1 37_zps5st4hqxt.jpg

Myyrät aiheutti myös Fiilikselle päänvaivaa. Vanhempani soittivat ja kertoivat paimenlapsen seikkailuista viikonlopun aikana pariin kertaan ja itse kuuntelin toisessa päässä ihmeissäni.
Fiilis oli nimittäin tuonut isälleni myyrän suussaan. Kun isäni käski Fiilistä tiputtamaan saaliinsa, oli myyrä lähtenyt juoksemaan karkuun. Fiilis oli siis pyydystänyt ja saanut kannettua suussaan myyrän niin, että se ei ollut vahingoittunut ollenkaan!
Toisella kertaa taas Fiilis oli yrittänyt piilottaa kuonollansa jotain heinikkoon. Lähemmässä tarkastelussa vanhempani olivat huomanneet, että paimenlapsi yritti piilottaa elävää myyrää heinikkoon. Kun myyrä karkasi heinäpiilosta, oli Fiilis lopulta asettanut myyrän rintansa alle ja mennyt makaamaan sen päälle. Mikäköhän logiikka tässäkin jutussa oli? Hassu tyyppi! 

 photo 1 23_zpsqztbibzy.jpg
 photo 1 33_zpsi01jyyhm.jpg  photo 1 30_zpsa1eiyxrj.jpg

Viime postauksessa kerroin, että koko kevään meillä on ollut hiljaista siksi, että olen ollut itse huonossa kunnossa. Ajattelin nyt hieman raottaa tilannetta, jotta te lukijat pysytte hieman kärryillä, että missä mennään.
Meille on tulossa loppuvuodesta perheenlisäystä ja tällä kertaa ei-niin-karvaista sekä hännällistä versiota.
Koirat saavat siis vahdittavakseen ja ihmeteltäväkseen pienen ihmisenalun!

 

Alkuraskaus oli tosi rankkaa ja vasta nyt alkaa voimat pikkuhiljaa palautua. Silti edelleen pitkät lenkit ei meinaa onnistua ja juokseminen on vaikeaa (saa nähdä miten ensikuun agilityn käy!).
Uusi perheenjäsen tietysti vaikuttaa koirienkin elämään, mutta tarkoitus olisi jatkaa harrastamista ja muuta touhuilua mahdollisuuksien mukaan, eli sohvakoirien elämää neidit tulee tuskin viettämään. Onneksi ympärilläni on paljon ihania ihmisiä, jotka auttavat koirien aktivoinnissa!


Nyt meillä on Siru reilu viikon hoidossa ja pikkuvilla on varsin mielissään saadessaan kaverinsa kylään.
Tällä hetkellä tytöt ovat linnoittautuneet sängyn alle, sinne on tietysti raahattu myös koristetyynyt missä neidit nukkuvat sekä ikean pehmohiiri, ilmeisesti unilelun virkaa toimittamaan. Aikamoiset pyjamapartyt siis käynnissä! 

 photo 1 26_zpsj4xcfsnn.jpg

Miten lukijoiden kesä on sujunut?