perjantai 28. marraskuuta 2014

Talvi tuli ja karvat meni


 photo DSC_0350_zps9f1e2a53.jpg

Viikko sitten perjantai aamuna meidän lauma treffasi serkkuni mittelspitz Liloa, Lilon pentua Nellaa sekä chihuahua Piipiä.
En muista olenko kertonut Piipistä blogiin ennen, mutta pieni chihu on siis isovanhempieni koira, joka saapui heille kesällä. Normaalisti neiti asuu naapurissamme Sirun ja Ladyn seurana, mutta nyt Piipi on talven hoidossa serkullani.

Alla Piipi, Lilo ja Nella
 photo DSC_0207_zpsc79b42e6.jpg  photo DSC_0120_zpsa9213ffb.jpg  photo DSC_0103_zps9e1b0aab.jpg

Lilolle on jäänyt isoista koirista paha maku suuhun kun raukka joutui aikoinaan saksanpaimenkoiran hampaisiin.
Tältä reissulta siis hieman toivottiin, että Lilo uskaltautuisi rentoutua, vaikka porukassa oli mukana isompi koira. Samalla pieni Nella sai sosiaalistua ja muut koirat liikuntaa, hyvä diili siis kaikille!
Alkuun koirien meno oli aika kaaottista sekä äänekästä, joten ymmärrettävästi kukaan ei pahemmin ollut rento. Pahimmat höyryt kulutettuaan alkoi kuitenkin touhu rauhoittua ja lopulta reissun loppupuolella alkoi Lilo jo selvästi rentoutua, eli tavoite tuli täytettyä.

 photo DSC_0088_zps3f6da2f0.jpg
" Mä niiku niii en leiki noiden kaa, siiis oikeeesti! T:Fiilis"
 photo DSC_0124_zps57d9c00a.jpg  photo DSC_0013_zps5c59b870.jpg
 photo DSC_0229_zps74c11d3c.jpg
 photo DSC_0240_zpsd77eabc3.jpg  photo DSC_0243_zps7162dd24.jpg

Reissu meni hyvin, vaikka loppupuolella Siru onnistui saamaan tassuunsa pienen haavan. Verta tuli vähän, eikä neiti arastellut pahemmin jalkaansa, mutta silti päätettiin lähteä kotia kohden.
Lisäksi koirat katselivat tiiviisti metsään päin ja vaikuttivat jännittyneiltä. Hyvän mielikuvituksen omaavina emme halunneet jäädä katsomaan, että mikä koirien mielenkiinnon herätti!

Kun saavuimme koirien kanssa kotiin edellämainitulta lenkiltä, alkoi satamaan lunta maahan oikein urakalla.
Itseäni lähinnä kauhistutti, sillä minun piti lähteä myöhemmin iltapäivällä vielä liikenteeseen (taisin kokea elämäni pelottavimman bussimatkan!), mutta kuten arvata saattaa, oli koirakolmikko ihan onnessaan.
Jopa Siru juoksi kilpaa lumihiutaleiden kanssa, vaikka ennen sitä ei ole pahemmin lumileikit kiinnostanut.


 photo DSC_0337_zps0a912459.jpg photo DSC_0397_zps0db4cf09.jpg
 photo DSC_0433_zps9eb24593.jpg
 photo DSC_0352_zps3d70cf6f.jpg  photo DSC_0466_zps7d99cb9b.jpg


Niin kuin aiemmista kuvista huomaa, on meidän neiti villakoiralla oli hieman taukoa edellisestä trimmauksesta.
Olen harjannut Femmaa ahkerasti, mutta silti turkkista löytyy aina seuraavana päivänä vähintään kolme uutta takkua. Hyvällä tuurilla takkuja on ilmestynyt juuri siihen kohtaan minkä olin juuri eilen saanut selväksi....
Tuntuu, että menetän jo järkeni tässä harjaus-takkurumbassa vaikka joudun selvittelemään yhden erittäin pienen koiran takkuja, joten täältä lähtee iso hatunnosto useamman hankalaturkkisten villakoirien- ja takkuuntuvien isovillakoirien omistajille! 

 photo DSC_0310_zps329cf296.jpg
Pikkuvilla ennen trimmaamista

Lauantaina vein Femman epätoivoisena äidilleni ja pyysin, että hän tekee jotain likaiselle takkuiselle villakoiralle, jota tosin ei sellaiseksi meinannut enään erottaa.
Ensin yritettiin säästää mahdollisemman paljon turkkia, mutta pian se osoittautui ihan mahdottomaksi tehtäväksi, joten Femma trimmattiin lyhyeeseen trimmiin.

Harmitti hieman se, että pikkuvilla menetti turkkinsa juuri näin talven kynnyksellä, mutta pian onneksi karvat kasvavat takaisin.
Luulen tosin, että karvojen menetys oli suurempi pala omistajalle kuin Femmalle, sillä pikkuvilla on jatkanut elämäänsä astetta vilkkaampana, niin kuin aina lyhyempään karvaan trimmaamisen jälkeen.
Ilmeisesti ilman painavaa turkkia sekä takkuja on helpompi touhuta.

Pikkuvilla trimmauksen jälkeen.
Jaloissa sekä mahassa on pidempää karvaa, kroppa on lyhyemmässä karvassa. Idea äidille tuli kuulemma tästä trimmistä hevosten klippausmallista, jossa loimen alta klipataan karvoja, mutta jaloista ei.

Alkuviikosta lähdimme veljeni ja minä lähdimme koiralauman kanssa jälleen hiekkakuopille, jossa tarkotus oli treenata Fiiliksen kanssa frisbeen koppailua.
Veljeni harrastaa frisbeegolfia, joten häneltä lähtee paljon paremmin kiekot oikeisiin suuntiin kuin minulta...
Heitin viime treenikerralla itseäni frisbeellä päähän kun kiekko kimposi puusta, joka sattui olemaan ainoa puu monen metrin säteellä... Joten suosiolla tällä erää luovutettiin heittovuoro hieman osaavammalle henkilölle;)

Ensin Fiilis ei meinannut pysyä rauhallisena ollenkaan kun se näki veljeni, mutta sitten kun paimen huomasi frisbeet, jotka pakattiin autoon, kadotti se loputkin järjet pienestä päästänsä.
Koira joka yleensä makoilee rennosti autossa, katseli nyt tiiviisti ikkunasta ulos ja piippasi.
Sen verran julma olen, että paimenlapsi ei päässyt treenaamaan, ennen kuin se oli rauhoittunut, ilkeä tyyppi sanoo Fiilis!

 photo DSC_0854_zpsd405d976.jpg  photo DSC_0504_zps7c2ec641.jpg

Pian alkoi hieman tuulemaan, joten jotkut heitot olivat hieman arvaamattomia, kun tuuli nappasi niihin. Ihme kyllä Fiilis sai melkein kaikki kiinni, vaikka kiekot joskus kaarsivatkin aika rajusti. Paimenlapsi on kehittynyt ihan huimasti viimeaikoina frisbeen koppaamisessa, kyllä siitä vielä hieno tulee!
Alla on video parista kopista ja lopussa vielä parista epäonnistuneesta yrityksestä.


Sen aikaan kun Fiilis treenasi niin Femma ja Siru rallittelivat vapaana. Pikkutytöt leikkivät yhdessä, kerjäsivät nameja ja tutkivat paikkoja. Neidit taisivat olla mielissään kun Fiilis ei tullut sotkemaan niiden touhuja, sen verran hyvin nimittäin rallivaihde löytyi!

 photo DSC_0547_zps339a214d.jpg  photo DSC_0581_zpsa68d74f7.jpg
 photo DSC_0854_zpsd405d976.jpg
 photo DSC_0707_zpsd5a7807d.jpg  photo DSC_0676_zps788f08ac.jpg
 photo DSC_0545_zps12119bd9.jpg  photo DSC_0998_zps900aacef.jpg

On muuten ihan superkurjaa kun ulkona on pimeää. Valokuvia on tosi vaikea saada onnistumaan ja taskulamppua joutuu käyttämään lenkillä jo viiden jälkeen.
Onneksi on näitä pieniä tyyppejä pitämässä hyvää mieltä yllä, ei muuten kestäisi!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Cause if it's trouble that you're looking for.... Oh baby, here I am!

Viime viikolla olimme lenkillä 11 koiran voimin. Mukana oli Femman, Fiiliksen ja Sirun lisäksi äitini lauma (Alvar, Poupou, Aurinko, Lady) ja tätini keeshound Vili sekä mitteli Vilma sekä Vilman 5kk ikäiset pennut Bernard ja Stitch. Aikamoinen lauma siis!

 photo DSC_0237_zps14f2918f.jpg  photo DSC_0195_zps05857199.jpg
Varoitus! Ei pentukuumeisille, postaus sisältää kuvia pienistä palleroista..

Myönnän hieman jännittäneeni lähteä noin isolla porukalla ulkoilemaan, sillä me kaikki tiedämme, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Onneksi kuitenkin jännittäminen osoittautui turhaksi,kun säästyimme reissussa pahimmilta draamoilta.

 photo DSC_0350_zps2d565b9b.jpg
Yllä Vilma ja Siru, alhaalla Poupou ja Lady
 photo DSC_0416_zps86ea046b.jpg photo DSC_0105_zps35cbcdc1.jpg

Mittelipennut alkujännityksen jälkeen ihastuivat kovasti Fiilikseen. Ne viipottivat paimenen perässä ja hiipivät haistelemaan Fiilistä kun se pysähtyi. Fiilis tykästyi myös uusiin pieniin ystäviinsä ja oli mielestäni superhellyyttävä, kun se pyysi peppu pystyssä varovasti pentuja leikkiin.
Lähinnä leikit koostuivat siitä, että pennut jahtasivat haukkuen Fiilistä, joka taas juoksi ympyrää hirmuisella vauhdilla. 

 photo DSC_0191_zps84fcd4da.jpg
 photo DSC_0288_zpsfe2a6a0e.jpg  photo DSC_0109_zps48bf5edc.jpg

Femma ja Siru lähinnä leikkivät keskeskenään. Siru juoksi karkuun ja Femma pyydysti sitä, pitäen samalla hohtavan valkoisella hymyllään tunkeilijat (eli lähinnä Fiiliksen) loitolla. Siruhan on tunnetusti vain Femman omaisuutta ja saa leikkiä VAIN Femman kanssa, ainakin isoegoisen villaneidin mielestä...

 photo DSC_0226_zps15206a8a.jpg  photo DSC_0203_zps7721df76.jpg
 photo DSC_0319_zps3a491b45.jpg
Reilu meininki, molemmat äffät Sirun kimpussa!

Herkkiä harjiksia selvästi hieman paleli, takeista huolimatta. Paria juoksuspurtteja ja hajujen perässä menemistä lukuunottamatta ne pysyivät tiiviisti yhdessä ja tyytyivät vain katselemaan muiden menoa.

 photo DSC_0145_zpsaf35aff3.jpg photo DSC_0271_zps6b29668f.jpg

Yllättävän hyvin siis kaikki meni, vaikka meno olikin välillä riehakasta. Selvittii kaikki kuitenkin ehjin nahoin sekä hyvin mielin, eli oli onnistunut reissu.

 photo DSC_0454_zps0f31ff14.jpg photo DSC_0296_zps4504745c.jpg
Vasemmalla Stitch ja oikealla Bernard


Femma on viimeaikoina kehittynyt agilityssä ihan hirmuisesti. Puhtaita ratoja on tullut pariltakin treenikerralta ja se saa kyllä kasvot loistamaan, nimittäin ne eivät ole todellakaan itsestäänselvyyksiä.
Femman mielestä puuttuva osaaminen korvataan vauhdilla, joten virheitä jostain kumman syystä sattuu;)

Yksissä treeneissä Femma oli alkuun ihan kauhea. Sen keskittyminen oli varmaan tuullut kovan viiman mukana jonnekkin kauas, sillä neiti ei keskittinyt ollenkaan.
Kun tuli kohta, missä koiran piti irrota, Femma kyllä irtosi.....toiselle puolelle hallia meidän kouluttajan luokse näyttämään söpöä naamaa.
Radan jälkeen yritettiin korjata paria vaikeaa kohtaa, mutta neiti villakoira leijui jossain pilvissä ja eikä meinannut ollenkaan palautua maan pinnalle takaisin treenaamaan.

Tauon aikana päätin, ettei me heitetä pyyhettä kehään vaan lähdetään toiselle kierrokselle uudella asenteella.
Femma ilmeisesti oli saanut pahimmat energiat kulutettua, sillä se jaksoi hienosti kuunnella radalla.
Vaikeissa kohdissa ohjeistin Femmaa hieman tiukemmin ja se ei lähtenyt moikkaamaan kouluttajaa, vaikka neiti hieman sinne vilkaisikin matkan varrella.
Lopputuloksena oli puhdas rata! Ei ehkä kaunein sellainen, mutta puhdas silti.
Ilmeisesti napakoista käskyistä ja asenteenmuutoksesta oli kuin olikin apua.

 photo DSC_0799_zps504590f3.jpg

Nyt jatketaan ahkeraa harjoittelua ja haaveillaan kisoista. Saa nähdä uskallanko Femman kanssa lähteä kisaamaan, kun möllikisatkin jännittää jo niin paljon. Hyvähän se on silti tähdätä kisoihin, vaikka sinne ei uskaltuisi, eipähän treenaaminen mene ihan liian rennoksi ja tavoitteettomaksi.

 photo DSC_0144_zpsc8e2524e.jpg
Alvar muuten täytti viime perjantaina huikeat 10 vuotta!
Vaikka ikää onkin kertynyt ja se myös näkyy herrassa, ei se kuitenkaan ole menettänyt omaa luonnettansa ollenkaan! Tänään olin vanhemmillani kylässä ja Alvar ahkerasti laittoi aamuvirkkua Fiilistä kuriin ärisemällä (tosin paimen ei ihan kauheasti näistä komenteluista välitä, mutta ei kerrota sitä Alvarille...).
Täytyy kyllä sanoa, että Alvar on kyllä sellainen persoona, ettei toista varmasti tule vastaan!
Toivottavasti edessä olisi vielä monta hyvää ja tervettä vuotta, sillä ihan pian en tätä herrasmiestä halua päästää luotani pois.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Melkein mahtava marraskuu

Sosiaalinen media täyttyy lumisista päivityksistä, toisissa päivitellään kylmyyttä ja kurjuutta, kun taas toisissa kuvataan onnellisia lapsia sekä koiria leikkimässä kinoksissa.
Tällä erää me teemme poikkeuksen, sillä meiltä ei (vielä) tule pakollista lumipäivitystä kuvan muodossa.
Täällä nimittäin talvea kesti vain päivän, lunta satoi päivällä ja yöllä se suli jo pois. En kerennyt napata kuvaa, joten luminen päivä jäi kuvattomaksi, höh.
Femma ja Fiilis nauttivat lumen tulosta riehakkaasti, mutta Siru kipristeli varpaitansa ja olisi mieluummin painunut takaisin peiton alle. Omistaja oli samaa mieltä Sirun kanssa, en todellakaan ole vielä varautunut talveen henkisesti, ei siis vielä paukkupakkasia kiitos!


Lauantaina meidän seuraksi saapuivat taas Rene sekä Riimi. Suuntasimme jälleen hiekkakuopille, minne koirat pääsivät vapaaksi juoksemaan. Riimi ja Fiilis tuttuun tapaan aloittivat heti päättömän juoksemisen ja painimisen.
Rene sen sijaan seikkaili itsekseen, pentujen leikit ei selvästi oikein innostaneet.
Riimi on muuten enään maksimissaan pari senttiä matalampi ja on jo painavempi kuin Fiilis. Pennut kasvaa niin nopeasti! 

 photo DSC_0387_zps0c070c03.jpg
 photo DSC_0354_zpsb456abfe.jpg  photo DSC_0007_zpsd598d3ee.jpg
 photo DSC_0312_zps86059859.jpg
 photo DSC_0156_zps0ed1e5ca.jpg  photo DSC_0259_zps09509c75.jpg
 photo DSC_0250_zps9407e89a.jpg
Sää oli hieman synkkä meidän reissun ajan, mutta säästyttiin lumi- tai vesisateilta kokonaan, hyvä niin.
Maa oli kuitenkin märkä, joten koirat olivat luonnollisesti märkiä. Fiilis näyttää jotenkin aina niin säälittävältä kun se on kastunut, korvat viistää päätä myöten ja tyyppi näyttää kaikkein surullisinta naamaansa.
Draamailun salat hallussa!

 photo DSC_0100_zps734eae70.jpg
Fiiliksen säälinhaku-ilme...

 photo DSC_0066_zpsdfd74187.jpg  photo DSC_0074_zps4c9d62e6.jpg
 photo DSC_0299_zps33647c87.jpg
 photo DSC_0224_zps7216b97f.jpg  photo DSC_0185_zpse9fadbdc.jpg

Reissussa oltiin noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen alkoi tulla pimeä sekä kylmä, joten lähdimme kohti kotia. Fiiliksen sai melkeimpä raahata autoon, sillä paimenlapsen mielestä leikit loppui ihan kesken.
Onneksi koirien leikit jatkuivat meillä, samalla kun me omistajat söimme sekä katsoimme elokuvaa. Kiitos seurasta Nooralle sekä karvakorville!

Koirasydän


Siru on kotiutunut meille hyvin. Oikeastaan paremmin kuin hyvin, sillä vieraskoreudesta ei ole ollut tietoakaan. Pikkukettu on nimittäin ollut jopa hieman villi.
Neiti on leikkinyt lelujen kanssa, hepuloinut sekä kierinyt hulluna juuri pestyllä matolla ja leikkinyt Femman ja Fiiliksen kera. Kun sohvalle istuu, on Siru heti kerjäämässä huomiota häntä heiluen ja ulos lähtiessä on se heti valmiina.  Aivan mahtava pieni tyyppi!
Ajatteli joku päivä ottaa Sirua agilityhallille ihmettelemään, se ei ole pahemmin sielä tainnut käydäkkään. Saa nähdä miten käy!


Femmasta pitäisi päivitellä agilitykuulumisia, mutta sen jätän suosiolla toiseen postaukseen, ettei tämä venyisi. Lisäksi pikkuvilla pitäisi trimmata, sillä tällä hetkellä se näyttää aika karmealta...
Palaillaan siis Femman kuulumisiin kun saan siitä kuvia ja kun neiti näyttää taas villakoiralta eikä yhdeltä sotkukasalta;)