torstai 28. elokuuta 2014

Mies ja pinkkitakkiset naiset

 photo DSC_0690_zps3656bbb6.jpg

Viime viikonloppuna meillä oli ihania pyjamabilevieraita kylässä, sillä Noora sekä Rene ja Riimi saapuivat meille sunnuntai iltana. Fiilis oli aivan onnessaan Riimin saapumisesta.
Ihan hassua, että miten paimen on retkahtanut Riimiin noin kovasti. Johtuukohan sama aaltopituus siitä, että Fiilis on myös henkisesti aika pentu, joten pennun seura kelpaa täten hyvin, jaa-a.

Fiilis ja Riimi alkoivat heti painia olohuoneen lattialla, saaden Reneltä hieman tuimia katseita. Rene ei pentujen riehumisiin lähtenyt, vaan nautti enemmänkin ihmisten huomiosta.

Vaikka ilta oli jo pitkällä, päätettiin me uhmata pimeää ja lähteä metsään pienelle lenkille. Kokosin kaikki mahdolliset heijastimet, mitä vaan löysin ja ripustettiin ne koiriin. Mukaan otettiin myös puhelimen taskulamppu, jolla kätevästi näki koirat, vaikka säkkipimeää olikin.

Koirat kulkivat metsässä edellä ja yhtäkkiä Fiilis vinkaisi ja juoksi peloissani jalkoihini ja heittäytyi maahan. Renekin palasi luoksemme haukahdellen, Riimi taas rohkeana meni tutkimaan paikkaa, mistä muut pakenivat.
Kurkimme puhelimen surkeassa valossa eteenpäin ja emme nähneet mitään, mutta päätimme silti kääntyä takaisin. Pimeässä alkoi oma mielikuvitus laukata, joten minulla ei ollut mitään intoa lähteä tarkastamaan, että mikä koirat säikäytti.
Varmaankin se oli pelkkä siili, mutta mistäs sitä tietää;)

Ilta venyi myöhään omistajien jutellessa ja koirien leikkiessä. Katselimme elokuvaa, höpötimme ja hiljaisia hetkiä ei pahemmin tullut. Loppuyö meni myös rauhallisesti kun kaikki karvakuonot nukkuivat tyytyväisenä aamuun asti.

  photo DSC_0408_zps9afb0a05.jpg

Maanantaina meidän oli tarkoitus lenkkeillä koko päivä, mutta jatkuva sade sotki alkuperäiset suunnitelmat. Ajoimme sitten autolla hiekkakuopalle, missä koirat pääsivät vapaaksi.
Sade jatkui taukoamatta, joten kameraa ei paljon pystynyt kameralaukun ulkopuolella pitämään. Silti sain napattua pari kuvaa puun alla ja toiset pari kuvaa kun sade hieman taukosi.

 photo DSC_0620_zps5ca44c74.jpg 
  photo DSC_0605_zps2c9b1fa9.jpg  photo DSC_0398_zps97fe4919.jpg 
 photo DSC_0601_zps89e87f72.jpg   photo DSC_0648_zps5993c22c.jpg  photo DSC_0736_zps47ff74be.jpg 
 photo DSC_0655_zpsbd960967.jpg  photo DSC_0444_zps7ef9baf0.jpg 
  photo 2_zps7f4bb4c1.jpg 

Femma oli sitä mieltä, että niin Rene että Riimikin oli ihan kauheita. Luulen, että se jännitti koirien isoa kokoa ja kovaa vauhtia, eikä sadekaan varmaan nostanut herkän villapöksyn mielialaa.
Femma lähinnä yhtä spurttia lukuunottamatta kerjäsi nakkeja ja tuhisi jaloissani, pitäen tarkasti silmällä Fiilistä, varmuuden vuoksi.


c. Noora

Muita koiria sade ei tuntunut haittaavan, mutta Fiilistä otti hieman päähän neidin päällä ollut sadetakki. Fiilis V-I-H-A-A pukuja yli kaiken ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Paimenlapsi välillä kieri ja hieman kerran jopa nappasi hampailla takin reunasta. Kuka nyt tykkäisi rapidevasta jutusta selässä, joka kaikenlisäksi hidastaa menoa?

c. Noora
 Kun kavereiden tuli aika lähteä, aloitti Fiilis surullisen vinkumisen oven takana. Toivottavasti nähdään taas pian, jotta Fiiliksen ei kauaa tarvitsisi murehtia ikävää!

 photo DSC_0702_zps4097d760.jpg  photo DSC_0428_zps1c6b0bf1.jpg

Nyt kun syksy tulee kovaa vauhtia, ollaan me myös samaa tahtia yritetty käydä uimassa. Veljeni on käyttänyt Fiilistä rannassa useamman kerran ja me lähdettiin eräs ilta Femman kanssa mukaan.
Vesi oli yllättävän lämmintä joten ei ihmekkään, että Fiilis ui vielä innolla.
Pikkuvilla kokeili varpaillansa vettä, totesi sen olevan liian kylmää ja lähti etsimään mielenkiintoisempaa tutkittavaa.

 photo DSC_0840_zps8814b5cc.jpg   photo DSC_0883_zpsdc3c9b50.jpg  photo DSC_0791_zps1dde6ed9.jpg 
 photo DSC_0952_zpsb15423dd.jpg  photo DSC_0827_zps295cf6bd.jpg  
 photo DSC_1023_zps2a38e9a8.jpg   photo DSC_1052_zpsf3e2be03.jpg 
 photo DSC_1109_zpse8f8a5d4.jpg  photo DSC_1082_zpse48a98e2.jpg 

Loppuun vielä pieni päivitys harjispojista, niistä ei ole pitkään aikaan blogin puolella kuulunutkaan!
Poupou on päässyt jo veteraani-ikään, kun kahdeksan vuotta kilahti mittariin keväällä. Poutsi on voinut hyvin ja elää iloisella asenteella elämäänsä. Poupoun lonkat ovat voineet myös hyvin, toivottavasti ilman kylmemiset ei vaikuta niihin!

 photo DSC_0767_zpsf86ffbc2.jpg  photo DSC_0763_zps9dcb5891.jpg

Alvarista alkaa pikkuhiljaa näkyä jo ikääntymisen merkit, täyttäähän herra jo parin kuukauden päästä kymmenen vuotta. Karvat ovat vaalentuneet ja silmät hieman sameammat kuin joskus nuorempana.
Herran jalkaan on tullut patti, jota täytyy nyt lähteä näyttämään eläinlääkärille.
Alvar on myös iän myötä hieman höpsähtänyt ja muuttunut ihan pentumaiseksi. Herra saa leikkihepuleita ja on ollut hyvin pirteä, hyvä niin!

 photo DSC_0773_zpsad073b4e.jpg
Yritäppä siinä syödä aamupalaa kun on tälläinen yleisö katsomassa;)


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Melkein kuin vinttikoira

Eilen pakattiin kamat sekä Fiilis autoon ja lähdettiin suunnistamaan kohti Hyvinkään vinttikoirarataa ja siellä Seropisäntäilyt nimistä tapahtumaa varten. Kyysessä oli siis juoksukilpailut, jossa koirat juoksevat 80 mertin matkan, aina yksi joukkueen koira kerrallaan. Tiimeihin kuului aina kolme koiraa ja mahdollinen varakoira.

Oli aivan pakko saada Fiilis kokeilemaan onneansa!
Femman piti myös päästä mukaan juoksemaan, mutta joukkueen kaikki koirat eivät päässeet paikalle, joten juoksemiset jäi siis pikkuvillalta tällä kertaa väliin, kurja kyllä.

  photo DSC_0092_zps82781710.jpg

Fiiliksen joukkueeseen kuului Roy ja Rene. Virallisestihan paimenen olisi kuulunut juosta medeissä, mutta koska joukkuetoverit olivat maxi korkuisia, joutui myös Fiilis juosta isommassa luokassa.

Meidän tiimimme juoksi toiseksi viimeisenä, joten hieman odottelua oli. Fiiliksellä on parisen viikkoa ollut joku ihan ihme teinivaihde päällä ja siksi stressaajatyyppinä pohdin jo etukäteen sitä, että osaako Fiilis käyttäytyä. Onneksi taas murehdittiin ilman syytä, sillä Fiilis käyttäytyi ihan mahtavasti!
Paimen oli hirmuisen iloinen ja reipas, eikä yhtään pörissyt turhia muille koirille. Odottaminen meni siis ongelmitta, kun mukana oli ylimääräinen käsi ja rento koira.

Kun meidän vuoro koitti, jätin Fiiliksen Nooralle lähtöviivalle ja juoksin itse maaliin. Otin Fiilikselle vieheen, vaikka en ihan varma ollut, että kiinnostaisiko se neitiä ollenkaan.
Fiilis lähti hienosti matkaan, mutta ei huomannut viehettä. Neiti juoksi myös ensin ulkokaarteessa ja siirtyi vasta vieheen huomattuaan sisemmälle radalle. Maalissa Fiilis sai vieheen kiinni, mutta hetken ihmettelyn jälkeen jätti sen.


Ajaksi Fiilikselle tuli nopea 5,83s. Varmasti olisi paimenlapsi päässyt vielä nopeampaakin, kun tilanne ei olisi ollut enään niin uusi. Seuraavaksi juoksi Roy ajalla 7,37s ja viimeisenä meidän tiimistä Rene ajalla 6,07s.

  photo IMG_0472_zpsfeb20647.jpg  photo IMG_0473_zpsfe46fd00.jpg
 Ylemmät kaksi kuvaa c.Laura Hanni

Yhteisaikaa meidän x-teamille kertyi siis 19,27s ja sillä kivuttiin sitten maxien 5/17 sijoutukselle.
Lisäksi Fiilis oli koko kisan koirista viidenneksi nopein (voittajan aika oli 5,73s).
Ei siis yhtään hullumpi kisapäivä!;)

 photo DSC_0066_zps3c91efb5.jpg
X-team

Kisojen päätteeksi otettiin porukalla vielä yhteiskuvia läheisellä niityllä ja päästettiin koirat hetkeksi juoksemaan. Fiilis tykästyi uuteen tuttavaansa Kinaan ja yhdessä koirat juoksivat ympyrää toisiaan jahdaten. Ei siis ihme, että kotiin päästyään paimen oli aivan puhki!

  photo DSC_0232_zps399b0a6a.jpg  photo DSC_0157_zpsfd1b232e.jpg 
 photo DSC_0204_zps633116a0.jpg  photo DSC_0187_zps97628570.jpg 
 photo DSC_0308_zps00906b8c.jpg
Vasemmalta oikealle Lumo, Kina, Fiilis, Rene, Roy ja Riimi

Samaan postaukseen tungen myös Femman kuulumiset. Vaikka pikkuvilla on hieman huonosti ollut blogissa esillä, ei se silti ole viettänyt kotona hiljaiseloa. Ehei!
Femma on käynyt nyt juoksujen loputtua agilityssä ja opetellut ahkerasti uusia temppuja. Tarkoitus olisi pian lähteä ketjuttamaan temppuja toisiinsa ja harjoitella siten pientä tanssiesitystä.

Vielä viime viikonloppuna aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta ja pieni villis oli hieman tukalissaan pitkässä turkissansa. Päätin sitten, että trimmataan vielä kerran Femma kesälookkiin, että se kestäisi helteet ja treeneihin palaamisen paremmin. Sunnuntaina äiti ajoi koneella pikkuvillan turkin pois (jopa ne ihanat jalkatupsut, joita ei voitu takkuisuuden takia säästää, nyyh!). Ja arvatkaas miten kävikään?

 photo DSC_0830_zps2a9dcb40.jpg
Ennen Trimmaamista
 Ilmeisesti trimmaaminen on meillä jonkinlainen sadetanssi, sillä maanantaina alkoi kauheat sateet ja lämpötila tippui alhaisiin lukemiin. Fiilis tuntui olevan tyytyväinen viileämmistä keleistä, mutta Femma parka nakuna ei tykännyt helteiden loppumisesta ollenkaan!
 Arvatkaan vaan mikä järkytys pikkuvillalle ja omistajalle oli, kun jouduin pukemaan sille puvun päälle.....Yyh ja nyyh, kesä on virallisesti ohi. En ehkä kestä tätä.

 photo DSC_0345_zpsebd03907.jpg
Trimmin jälkeen

En tiedä, että onko kukaan huomannut blogin kuvissa mitään eroa, mutta olen ostanut uuden kameran. Hyppäsin Canonista takaisin Nikoniin, ja tämän hetkinen runkoni onkin siis Nikon D90. Hieman on vielä hakusessa tuon kameran käyttö, mutta pikkuhiljaa alan oppia, että mikä nappi tekee mitäkin;)

 photo DSC_0348_zps17708a6c.jpg
Maailman suloisin villapöksy! Kuka voisi vastustaa näitä silmiä?


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Reissupaimen seikkailee

Eilen tehtiin reissu Ylöjärvelle Nooran ja hänen koiriensa Renen sekä Riimin kanssa. Määränpäässä tapasimme Jennyn sekä Tuikun. Itselläni oli mukana pelkkä Fiilis, sillä ajattelin säästää Femman hermoja isoilta riehuvilta koirilta. Pikkuvilla siis vietti laatuaikaa isännän kanssa kotona.

  photo DSC_0285_zps030139b2.jpg

Matkan alku minun täytyi kulkea bussilla ja tämä alkuun jännitti hirmuisesti. Me asumme niin maalla, että julkiset ei pahemmin kulje ja tästä syystä Fiilis ei ole koskaan ollut bussissa. Mielessäni vilisti kauhukuvat oksentelevasta ja piippaavasta koirasta aina ilkeisiin kanssamatkustajiin.

Ennen bussiin nousemista eräs nainen kyseli paljon Fiiliksestä (mm. onko vihainen, onko rokotettu, ettei kanna tauteja, onko ennen matkustanut bussilla), vastasin kysymyksiin hieman ihmeissäni ja lopulta nainen totesi, että hän vaan varmisti, että uskaltaako nousta noin pelottavan näköisen koiran kanssa samaan bussiin.
Itse en näe mitään pelottavaa Fiiliksessä, joka heilutteli häntää ja kerjäsi taskussani olevia nakkeja, mutta toisaalta katson sitä omistajan silmin;)

 photo DSC_0372_zps8b27339e.jpg
Huuurrrjan pelottava tyyppi!
 Onneksi matka meni hyvin ja paimen mallikkaasti otti paikan jalkoihini. Hieman Fiilistä kauhistutti liukas lattia, mutta pian paimen alkoi torkahdella. Kerran se liukui penkin alta takana olevan matkustajan jalkoihin, mutta muuten Fiilis oli ihan paikoillaan ja tyytyväisen oloinen.
 
Seuraavaksi tavattiin Noora sekä koirat ja pian jatkettiin matkaa autolla. Koirat käyttäytyivät kuin vanhat tuttavat, joten ongelmia ei tullut. Näin ensimmäistä kertaa myös Riimin, joka on varsin valloittava pieni koiranalku!

Matka jatkui mutkien kautta ja ehdimme eksyä useampaan otteeseen. Lopulta löysimme perille, jossa Jenny meitä odottelikin. Fiilis kävi hieman ylikierroksilla pitkän automatkan jälkeen ja päästikin suustaan aikamoisa kiljahduksia. Neiti selvästi tähtää unohtumattomaan ensivaikutelmaan omalla kiljumisellaan, voi noloa!

  photo DSC_0072_zps835e59c4.jpg
                                                                                                               Jälkimmäinen kuva c.Jenny
Koirat pääsivät tutustumaan toisiinsa vapaana hiekkakuopilla. Fiilis selvästi ihastui omistajansa tavoin pieneen Riimiin. Paimen juoksi pentu perässä ympäri soramonttua ja välillä antoi pennun saada itsensä myös kiinni. Varsin pätevä lapsevahti;)

 photo DSC_0180_zps94937e81.jpg  photo DSC_0238_zpsaa85639c.jpg   photo DSC_0216_zps2bfc2dd0.jpg  photo DSC_0491_zps5804d6c1.jpg 

 Renen kanssa Fiilis tuli juttuun hyvin, niin kuin myös viimeksi.
Tuikulta Fiilis sai vähän nenillensä, sillä paimen hölmönä meni varastamaan Tuikun lelun. Fiilis ei onneksi ottanut nokkiinsa pahemmin rökityksestä, vaan jatkoi Fiilismäisä touhujansa.

 photo DSC_0331_zpsdf631f5f.jpg  photo DSC_0339_zpsbd68c060.jpg 
                                                                                  Yhteiskuva c. Noora
Kun koirille alkoi tulemaan kuuma, siirryimme uittamaan niitä metsän keskelle olevalle lammelle.
Fiilis ei uskaltautunut vieraassa paikassa lähteä uimaan, mutta se kasteli etutassujansa ja työnsi päätänsä veteen. Muut koirat kävivät kyllä uimassa, ahkerin vesipeto oli kuitenkin Tuikku, joka haki lähes jokaisen veteen heitetyn kepin.

  photo DSC_0605_zpsba73fa6a.jpg  photo DSC_0688_zps8a16eeb9.jpg
  photo DSC_0588_zps8cf8f6c1.jpg  photo DSC_0696_zps496c16a5.jpg 
  photo DSC_0790_zps0e4bf1a5.jpg  photo DSC_0732_zps5191cab3.jpg
c. Jenny


Koirat juoksivat nelisen tuntia ja sitten päätettiin lähteä kävelemään takaisin autolle. Tuikku järjesti kotimatkalle jännitystä katoamalla metsään jonkin perässä ja olemalla retkillänsä reippaasti yli puoli tuntia. Onneksi koira tuli takaisin ja me pääsimme jatkamaan matkaamme. 

Ensin matkasimme taas Nooran kanssa autolla. Fiilistä selvästi väsytti kamalasti, mutta se ei malttanut nukkua. Pariin kertaan se nukahti ja säpsähti hereille, ihan kuin se olisi muistanut, että sen kuuluisi olla hereillä. Hassu paimen.

 photo DSC_0818_zpsc10e9051.jpg
Väsyneet tunnelmat

Seuraavaksi matkasimme bussilla, jonka tuloa jouduimme odottamaan yli neljäkymmentä minuuttia. Bussi oli kaikenlisäksi aivan täynnä ja huolestuneena kysyin kuskilta, että mahtuisinko sinne koiran kanssa. Onneksi bussissa oli takaosassa yksi paikka vapaana, joten ei jääty kyydistä pois!

Paikka oli käytävän puolella ja Fiilis ei mahtunut jalkoihini, joten se joutui jäämään käytävälle. Hieman stressasin sitä, että joku astuisi neidin päälle, mutta onneksi harva ihminen jäi ennen meitä pois, joten montaa kertaa ei paimenen täytynyt väistää.

Fiilis makasi rennosti käytävällä täysin vieraiden ihmisten keskellä ja keräsi hirmuisasti kehuja kauniista ulkonäöstä ja hyvästä käytöksestä. On ihan mahtavaa saada kehuja vierailta ihmisiltä, piristi tylsää bussimatkaa!

Kotiin pääsimme vasta kymmenen maissa, eli olimme reissussa melkein 14 tuntia, huhhuh!
Oli kyllä matkan arvoinen reissu, kiitos Nooralle ja Jennylle!

 photo DSC_0762_zpsda211617.jpg
Loppukevennys; Paniikkipaimen!