torstai 31. heinäkuuta 2014

Anna mulle kuuraketti, tää maailma ei riitä


Huhhuh, elämä on ollut niin kiireistä, että nyt vasta kerkeän istumaan koneen ääreen käymään kuvat läpi ja päivittämään blogin. Kesä on tunnetusti kiireistä aikaa, eikä meidänkään loma ole poikkeus!

 photo IMG_2101_zps493d5e84.jpg  photo IMG_2059_zps64351628.jpg

Palasimme tiistaina mökiltä kera tuittupäisen villakoiran ja väsyneen oloisen paimenkoiran kanssa.
Sen jälkeen Siru ja Lady olivat meillä pari päivää kyläilemässä. Hieman kiireinen viikko siis koirien kanssa.

 photo IMG_2094_zps75703872.jpg
"Huhhuh kaveri, millon oot viimeksi pessyt hampaasi?"
 Mökkireissu meni jälleen kerran hyvin. Säät suosivat, oli aivan ihana auringonpaiste, mutta ei silti liian kuuma. Yksi kunnon ukkosmyrskykin kyllä saatiin, mutta siitäkin selvittiin hienosti.
Fiilis ei välittänyt ukkosesta yhtään, vaan olisi tahtonut mennä juoksemaan kilpaa sadepisaroiden kanssa. Aika tuimia katseita paimenlapsi meihin heittikin, kun pidettiin se sisällä poissa sateesta.
Ukkospelko on nyt virallisesti selätetty!

 photo IMG_1538_zpsa2e3a509.jpg  photo IMG_1529_zps9498150f.jpg
 photo IMG_1769_zps4945d019.jpg

Femman käytös on ollut jo viikon hieman erikoista. Käskyt menevät perille vasta toisella kerralla ja pikkuvilla on ollut hirveän kiukkuinen Fiilikselle ja mökillä myös Auringolle.
Tiesin heti, että mistä tämä käytös johtuu.....juoksuista. Olinkin oikeassa, sillä pikkuvillan juoksut alkoivat mökillä. Mökillä juoksut eivät haittaa, sillä sielä ei ole vieraita koiria, joten neitiä voi pitää vapaana.
Nyt taas kotona neiti joutuu tyytymään remmilenkkeihin takapihalla riekkumisen lisäksi, sillä en uskalla päästää sitä vapaaksi missään normaaleissa lenkkipaikoissamme.
Voi pikkuvilla parkaa, on se naisena olo vaikeaa!

  photo IMG_1424_zps056368ea.jpg  photo IMG_1357_zps2d4cff6f.jpg
  photo IMG_1635_zps43733d80.jpg
 photo IMG_1060_zps9d295296.jpg  photo IMG_1638_zpsdde9bc24.jpg

Fiilis käytännössä vietti koko reissun vedessä vilvoittelemassa. Se kuskasi kiviä rannalle, yritti pyydystää pieniä kaloja tai makoili rantavedessä. Vesi olikin ihan mielettömän lämmintä, joten ei ihmekkään, että Fiilis sielä viihtyi! Femmakin kävi pomppimassa vedessä pariin otteseen päivän kuumimpana hetkenä.

 photo IMG_0934_zpsb493ea55.jpg  photo IMG_0970_zpsc19b61f8.jpg
 photo IMG_1164_zpsd193c59c.jpg   photo IMG_1591_zps5cd3d5b8.jpg  photo IMG_1621_zpsd8857cc9.jpg
 photo IMG_0939_zps38c33d1c.jpg
 
Nyt on taas sellaset helteet, että ollaan vaan etsitty viileitä kohtia ja löhöilty. Meidän piti kotiin tullessa taas ruveta canicrossaamaan, mutta kuumuuden takia ei sitä ole oikein pystynyt tekemään. Nyt odotellaan viileitä kelejä ja sitten jatketaan.

 photo IMG_0956_zps9ee430a8.jpg
Pikkuvilla ottaa aurinkoa

 Moni on sanonut tai kuullut lauseen "ei saa valittaa kun kerrankin on lämmin". Se on kyllä osittain totta, mutta nyt kyllä tekee mieli vähän valittaa! Kuumuus vie mehut kaikilta ja harrastuksia pitää laittaa tauolle. Puhumattakaan siitä, että me Fiiliksen kanssa ei meinata saada nukutuksi ollenkaan öisin, koska on niin tajuttoman K-U-U-M-A, että hiki vaan virtaa.

Yleensä kysytään, että mikä on parasta kesässä, mutta nyt minä kysynkin teiltä lukijoilta, että  
mikä on kurjinta kesässä? Nyt saa kerrankin valittaa rauhassa!  ;)

 photo IMG_0897_zpsaca4032d.jpg

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Suljen silmät, kuvittelen et lennän



Moni on kysellyt Fiiliksen vointia, joten aloitetaan kuulumisten kertominen heti siitä.
Fiilis voi nyt hyvin, se on palautunut omaksi normaaliksi höpsöksi itsekseen. Vauhtia löytyy samaan tapaan kuin ennenkin tätä lääkefiaskoa. Verikokeiden jälkeen voidaankin jättää tämä juttu vaan kurjaksi muistoksi. Toivotaan, että verikokeissa ei paljastu mitään huolestuttavaa!

 photo IMG_0952_zpsc46344d8.jpg

Helteet ovat melkein vieneet voimat tästäkin laumasta. Päivät on pääasiassa menneet siihen, että ollaan yritetty keksiä viilennyskeinoja ja otettu päiväunia varjoisissa paikoissa. Rentoutumisen lisäksi ollaan tavattu koirakavereita oikein urakalla. Pari kaveria oli jo ennestään tuttuja, mutta mukaan mahtui myös uusia tuttavuuksia.

 photo IMG_0919_zps865916d7.jpg

Sunnuntaina kävimme lenkillä Eerikan sekä kahden kääpiösnautsereiden Santun ja Oton kanssa.
Femma tuttuun tapaansa hieman irvisteli pojille, jos ne alkoivat liian innokkaasti pikkuvillaa liehittelemään. Fiilis taas oli innoissaan uusista kavereista, se juoksi päättömästi poikien edellä ja selvästi nautti. Varsinkin Otto tuntui tykästyvän Fiilikseen, vaikka paimenlapsi ei oikein liehittelyn päälle ymmärtänyt;)

 photo IMG_0920_zps16303525.jpg  photo IMG_0912_zps8c6e01a7.jpg 
  photo IMG_0900_zps6fa5c843.jpg 
  photo IMG_1087_zps2c1fc881.jpg  photo IMG_1107_zps458b67ab.jpg
  photo IMG_0890_zps5c8dd237.jpg  photo IMG_0902_zps822acf3b.jpg
 photo 10545121_839733809371899_1283820415_n_zpsceefbbb2.jpg
© Eerika Kotijoki

Lenkki kuitenkin loppui aika lyhyeen sillä alkoi ukkostaa. Fiilis on joskus jännittänyt ukkosta, joten hieman mietin, että miten neiti suhtautuu ukkoseen vielä kun olemme ulkona.
Hetken Fiilis piti korvia luimussa ja läähätti hieman tavallista enemmän.


Kun lähdimme kävelemään kotia kohden, ei paimen onneksi enään välittänyt ukkosesta yhtään.
Pari kertaa taivas välähti valkoiseksi ja itseäni jännitti niin, että harkitsin jo kotiin täysiä juoksemista. Myönnän soittaneeni kerran miehelleni kysyäkseni, että kuinka vaarallista on kävellä kun ukkostaa ja salamoi. Koirat eivät omistajan stressaamisesta välittäneet, vaan kävelivät rauhallisesti parin kilometrin matkan kotiin.  Ehkä ukkonen ei ole Fiiliksen mielestä enään niin jännittävää, hyvä!

 photo 10559072_839733812705232_2012872156_n_zps0fa35330.jpg
Pitkäkieli! © Eerika Kotijoki
Tiistaina näimme pitkästä aikaa Dustyä ja Iisiä!
Iisi sekä Fiilis löysivät selvästi saman sävelen. Tytöt juoksivat yhdessä, kierivät vierekkäin ja kaivoivat kuoppia pehmeään hiekkaan.

 photo IMG_0933_zps5264a494.jpg   photo IMG_0993_zpsa6377ce5.jpg  photo IMG_1142_zps4ce1e067.jpg
 photo IMG_1176_zps888c4b57.jpg  photo IMG_1070_zps272f4d0f.jpg
  photo IMG_1122_zps9a999f5d.jpg  photo IMG_1128_zps156510c8.jpg

Lämpötilat nousivat hurjiin lukemiin ja se selvästi verotti koirien intoa. Femma ja Dusty ottivat pari juoksuspurttia, mutta tyytyivät olemaan paljon vaan varjossa suojassa paahtavalta auringonpaisteelta.
Fiilis ja Iisikin väsyivät tavallista nopeammin ja tulivat makoilemaan sekä kaivamaan kuoppaa varjoon.

 photo IMG_1059_zps929363bc.jpg
  photo IMG_1073_zpsfc48a055.jpg  photo IMG_1194_zps0f4f35ab.jpg

Keskiviikkona meidän mukaan lenkille tuli uudet tuttavuudet dalmispentu Tuuli sekä herrasmies Onni. Femma sai jäädä kotiin, sillä pikkuvilla ei tunnetusti oikein tykkää itseään isommista sekä vauhdikkaista koirista, joten säästin neidin pahemmilta traumoilta;)

 photo IMG_0936_zps9c73b6b2.jpg
 photo IMG_0885_zps4ce0e4da.jpg  photo IMG_0878_zps47c38e44.jpg

Koirilla tuntui olevan hauskaa, vaikka helle taas hieman vei kaikilta voimia. Fiiliksen mielestä lenkillä parasta oli varmaankin iso kuralätäkkö, johon mahtui hyvin pari koiraa viilentämään itseään.
Fiilis vilvoitteli kuopassa ja kaivoi kuravettä hirmuisella tarmolla.

  photo IMG_0986_zpsd93216c3.jpg  photo IMG_0985_zps34e747a7.jpg

Lenkki loppui kurja kyllä hieman lyhyeen, sillä Tuulille tuli paha olo ja he joutuivat lähtemään aikaisemmin kotiin. Fiiliksen mielestä lenkki päättyi myös kurjasti, sillä neiti joutui suihkuun, jossa kurat pestiin pois.

  photo IMG_1169_zps8178ce8e.jpg  photo IMG_1100_zps5b9876e4.jpg

Huomenna me lähdemme taas nauttimaan meri-ilmastosta mökille. Toivottavasti sielä ei olisi ihan näin kuuma!
  
 photo IMG_1137_zps7bd8a3ec.jpg  photo IMG_1140_zps618e49fc.jpg

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Jos menet pois, mitä minulle jää?


Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas ja
huurtumaan saat pihamaan pihlajan.

 

 Tätä postausta kirjoitellaan itkuisena ja huolestuneena, mutta myös hieman helpottuneena. Meidän loma sai tavallista dramaattisemman lopun kuin suunnitelmissa oli.
Sain nimittäin soiton ennen kotiin tuloani, että Fiilis on saanut myrkytyksen. Vaikka kuulin, että tilanne on sillä hetkellä vakaa, jätti sydämmeni pari lyöntiä väliin. Hetken kesti edes ymmärtää, että mitä oli tapahtunut. Kun tajusin, että miten lähellä Fiiliksen kuolema oli, aloin itkeä. Miksi näin käy meille?

Aloitetaan siitä, että Fiilis on hirmuisen ahne. Ahne tosin ei edes riitä kuvaamaan tuon koiran ruokahalua, se varmaan söisi pieniä kiviä, jos niitä kuppiin laittaisi ja ruuaksi väittäisi.
Ainoa huono piirre mitä Fiiliksessä voi sanoa on se, että se välillä varastaa ruokaa. Tämä on ärsyttävä tapa, jota on vaikea kitkeä, sillä fiksuna tyttönä Fiilis ei jää itse teossa kiinni.
Nyt ahneus meinasi viedä rakkaan koirani hengen.

Koirat olivat siis viikonlopun hoidossa. Kun hoitajat olivat hetket poissa, oli Fiilis saanut hyppysiinsä Poupoun särkylääkepullon, joka sisälsi Rimadyl nimistä lääkettä. Purkki oli samantyylinen kuin missä esimerkiksi on Buranaa, eli hyvin kova. Purkki oli myös lähes täynnä.
Fiilis oli purrut purkin rikki pohjasta ja syönyt kaikki lääkkeet. Se sai siis syötyä noin kymmenen kertaisesti sen annoksen, mitä koirat saavat syödä.

Onneksi vanhempani huomasivat nopeasti tapahtuneet ja apu tuli siksi nopeasti, se saattoi pelastaa Fiiliksen hengen. Alkuun oli epäselvää, että oliko Femma saanut myös syötyä lääkettä, joten sekin joutui hoitoon.

Pikkuvilla lääkehiiltä syöneenä
Koirat saivat lääkettä, joka sai ne oksentamaan rajusti. Fiiliksen oksennuksessa näkyi pillereitä, jotka eivät olleet ehtineet sulaa elimistöön. Se oli ilmeisesti hotkinut pillerit kokonaisena. Fiilis oli jopa syönyt pumpulin, joka oli purkissa suojaamassa lääkkeitä! Femman oksennuksessa taas ei näkynyt lääkkeitä ollenkaan. Pikkuvilla myös vaikutti siltä, että olisi aivan kunnossa, mutta hoitoa jatkettiin varmuuden vuoksi.

Seuraavaksi koirat olivat saaneet lääkettä, joka lopetti oksentelun. Ne joutuivat myös tiputukseen, joka Femmalla lopetettiin ennen Fiilistä. Molemmat saivat myös lääkehiiltä.



Yliannostus Rimadyliä voi vaurioittaa ruuansulatuskanavaa, maksaa, munuaisia ja suurilla annoksilla jopa hermostoa. Vaikka eläinlääkäri uskoi, että lääke ei ehtinyt vaurioittaa Fiiliksen elimistöä, ei siitä voi olla varma. Fiilistä pitää siis seurailla tarkkaan ja parin viikon sisällä pitää mennä tarkistamaan verikokeella, että onko kaikki kunnossa.
Nyt Fiilis saa lääkehiiltä kahdeksan tunnin välein vielä pari kertaa ja se syö lääkettä maksan suojeluun  useamman viikon.

Eläinlääkäri oli puhunut Fiiliksen mahdollisesta tehohoidosta ja valmistellut siihen, että Fiilis ei välttämättä selviäisi.
Vanhemmillani oli siis vaikea paikka miettiä, että soittavatko he minulle asiasta.
 Meillä on sopimus vanhempieni kanssa, että jos jollekkin eläimelle sattuu jotain sinä aikana kun olen ulkomailla, he eivät kerro sitä. Ulkomailta kun ei välttämättä pääse nopeasti pois ja tälläisistä asioista kertominen aiheuttaisi minulle kovaa huolta, varsinkin kun en pääse itse paikalle.
Sainkin siis tietää tästä asiasta vasta kun olin jo tulossa kotiin, silloin oli jo kriittisin vaihe ohi.
Onneksi Fiiliksellä oli mukana ihmiset, joihin se luottaa. Vaikka en itse ollut paikalla, pystyn luottamaan siihen, että paimenlapsen eteen on tehty ihan kaikki, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä.

  photo IMG_0269_zps6d8d7d9e.jpg  photo IMG_0762_zpsc31263ea.jpg

Olen hyvin helpottunut, että Femma ei ollut ilmeisesti saanut lääkettä ollenkaan. Sen elimistö kun on ollut muutenkin niin kovilla, että myrkytys olisi voinut olla kohtalokasta.
Kauheaa edes ajatella, että Fiiliksen lisäksi joutuisin vielä murehtimaan Femman voinnista. Tai mikä pahinta, joutuisin luopumaan toisesta tai molemmista. Onneksi pikkuvilla ei ollut päässyt herkuttelemaan lääkkeillä!

 photo IMG_1254_zpsfc2943dc.jpg

Vaikka alamme olla selvillä vesillä jo, nousee silmiini yhä kyyneleitä. Osaksi sen takia, että pelkään verikokeiden tulosia, osaksi siksi, että minua harmittaa, etten voinut olla Fiiliksen tukena.
Tunnen myös helpotusta, sillä en menettänyt pientä koiraani, omaa rakasta varjoani. Mitä olisikaan sohva ilman mustia irtokarvoja tai aamut ilman ylipirteää paimenlasta?

 photo IMG_1579_zps2f8a963c.jpg

Asiasta tekee myös kauheamman se, että Femman sairastelusta ei ole kauan aikaa. Tämä menetyksen pelkäämisen tunne on aivan liian hyvin lähimuistissa.
En edes halua tai uskalla ajatella sitä, että mitä Femmalle tässä jutussa olisi voinut käydä. Ehkä on parempi jättää jossittelu pois ja keskittyä eteenpäin menemiseen.

Olen nyt meinannut menettää molemmat koirani ja voin kertoa, että se on yksi kauheimmista tunteista mitä tiedän. Asioita oppii arvostamaan aivan eri tavalla kun ne meinaa menettää. En enään ikinä pidä itsestäänselvyytenä sitä, että koirat tulevat ovelle vastaan tai muuta yhteistä aikaa. Kaikesta pitää nauttia täysillä, koskaan ei nimittäin tiedä, että milloin aika loppuu.

Nyt haluaisin vielä todeta, että toivon kaikkien tämän tekstin lukevien hankkivan ensiapulaukkuunsa lääkehiiltä ja lääkettä (esim. vetyperiksidiliuos) joka aiheuttaa oksennusrefleksin, jolla myrkyllinen aine saadaan ulos. Lääkkeet ovat hieman hintavia, mutta jos ne voivat pelastaa hengen, on se pieni hinta.

Lääkehiiltä voi ostaa kätevästi rakeina, jotka ovat valmiiksi pullossa ja sen saa hätätapauksessa nopeasti valmistettua. Hieman halvemmalla pääsee kun murskaa itse lääkehiilitabletteja, mutta se on paljon hitaampaa (tabletteja pitää murskata Fiiliksen kokoiselle koiralle yli 100kpl per annos) ja siksi huonompi hätätapauksissa.
Nämä lääkkeet voi pelastaa koiran hengen, jos joku tälläinen vahinko sattuu.

Nyt itse käperryn Fiiliksen viereen ja mietin, että miten onnekas olenkaan, kun saan jatkaa matkaani yhdessä sen kanssa.