perjantai 27. kesäkuuta 2014

Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee



Lauluni laulan sulle, 
kun kesäyön aurinko laskee 
Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 
Läpi yön lauluni sulle, se kaikuu järveltä kaskeen 
Ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua uuu 


 photo IMG_2231_zps4ddb0928.jpg 
 photo IMG_1506_zpsba9382c3.jpg  photo IMG_1392_zpsd38ccab2.jpg

Täynnä oleva kamera, kaksi väsynyttä koiraa ja yksi onnellinen omistaja. Nämä ovat onnistuneen mökkireissun tunnusmerkit. Nyt ollaan siis kotiuduttu ja koirat tuhisee unisena. Femman tassut väpättävät hiljaa, ihan kuin se jahtaisi jotain ja Fiilis raottaa hiljaa silmiään ja jatkaa taas matkaa unien valtakuntaan. Itse taas alan kirjoittelemaan tätä postausta ja nautiskelen tästä hiljaisuudesta.
  
 photo IMG_0654_zps4cb73c8f.jpg  photo IMG_1010_zpsb3ff54e5.jpg

Ensin täytyy hehkuttaa sitä, että Fiilis täytti eilen vuoden! Minun tekisi mieli kirjoittaa ne perinteiset kliseet siitä, että miten aika kuluu liian nopeasti ja siitä miten minusta tuntuu, että Fiilis olisi ollut meillä aina. Yritän kuitenkin hillitä itseni, sillä alan kuulostamaan ihan hirmuisen vanhalta kun päivittelen tauotta ajan kulumista ja lapsien kasvamista! Tyydyn siis höpöttämään muuta;) 

  photo IMG_1719_zpsf70c8dcb.jpg 
 photo IMG_0993_zps9d6f5907.jpg  photo IMG_0966_zpsf49127a5.jpg

Ajattelin kirjoittaa Fiiliksestä syvällisempää postausta myöhemmin, jossa kerron enemmän se luonteesta ja pentuajasta. Tästä postauksesta nimittäin tulisi aivan liian Fiilismäinen jos alkaisin kirjoitella kaikki ajatukseni heti tähän. Sen vaan aion nyt sanoa, että tähän mennessä Fiilis on ylittänyt kaikki odotukseni ja unelmani. Olen saanut sen unelmieni paimenkoiran.

  photo IMG_1953_zps7fb0b408.jpg

Mökillä sää ei aina oikein meitä tällä kertaa suosinut. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi ja välillä jopa ukkosti. Sää ei paimenlapsen menoa haitannut, se juoksenteli ulkona kilpaa sadepisaroiden kanssa, eikä missään nimessä suostunut pysymään sisällä. 
Pikkuvilla taas hieman tylsänä otti huokaisten paikan peiton alta, kuka hullu nyt sateessa viihtyisi?!
  
 photo IMG_0292_zps96eaf56a.jpg 

Hieman olin huolissani ensimmäisenä päivänä, että tuleeko kauniita auringonlaskuja ollenkaan. Olisihan se ollut tosi kurjaa, ettei olisi saanut yhtäkään perinteistä siluettikuvaa! Onneksi tuuri kävi ja saimme kauniit auringonlaskut jopa kahtena iltana. 
En varmasti koskaan kyllästy ihailemaan auringonlaskuja, ne ovat kaikki niin uniikkeja. Auringonlaskut ovat mielestäni kauneimillaan merellä kun vesikin näyttää värjäytyneen taivaan väreihin. Kaikkein parasta on kuitenkin nauttia näistä hetkistä hyvässä porukassa ja niin teimme tälläkin reissulla. 

 photo pp_zps27bdcc50.jpg   photo IMG_1389_zps996c3b40.jpg  photo IMG_1458_zps072a1393.jpg 
 photo IMG_1481_zps542646d5.jpg  photo IMG_2210_zps1b5b7544.jpg  photo IMG_1437_zps38d7835d.jpg  photo IMG_2159_zps34ba3e7a.jpg

Fiiliksen reissu meni lähinnä frisbeetä jahdaten ja vedessä kahlaten. Fiilis on keksinyt, että meren pohjassa on hiekkaa ja sitä voi kaivaa! On aika hölmön näköistä kun paimen kaivaa kuoppaa vedessä... 

 photo IMG_1640_zps50fc3856.jpg 
  photo IMG_1568_zps6a018156.jpg  photo IMG_1557_zps4784581d.jpg

Fiilis on myös oppinut nappaamaan hienosti koppeja frisbeestä.
Kiekon palauttaminenkin alkaa sujua jo näppärästi. Jossain vaiheessa nimittäin paimenlapsi frisbeen saatuaan lähti omille teilleen, eikä tuonut sitä heittäjälle. Onneksi tyyppi tajusi, että frisbee ei lennä mihinkään jos sen vie pusikkoon piiloon.

Kaikki on suorastaan hurahtanut tähän frisbeevillitykseen Fiiliksen lisäksi. Ihmiset vanhemmistani pikkusisaruksiini käyvät vuorotellen heittelemässä Fiilikselle frisbeetä, joka innokkaana hakee sen heittäjälle.Virta paimenesta ei ihan heti lopukkaan kesken, joten heittelyhetket jatkuvat pitkiäkin aikoja.

 photo IMG_1708_zps9fabb8f0.jpg 
 photo IMG_1292_zpscd82022e.jpg  photo IMG_1731_zpsa747ee21.jpg

Femma taas normaaliin tapaansa jahtasi lintuja (jotka eivät edelleenkään pelkää pikkuvillaa) ja ötökäitä napsien. Niin ällöttävää kuin se onkin, syö Femma ihan onnessaan kärpäsiä, muurahaisia ja perhosia.

Femma myös meinasi saada nenillensä lokeilta, kun pikkuvilla keskeytti niiden ruokailuhetken. Vähän jo hetken kauhistutti, että Femma oikeasti saa nokasta pahasti (kun lokkeja oli noin parikymmentä kappaletta ja vain yksi villakoira niitä vastassa...), mutta onneksi sain saalistushuumassa olevan pikkuvillan ajoissa pois lokkien kimpusta.

 photo IMG_1780_zps91b4c234.jpg
Tulevaisuuden koiratanssitähdet?
 photo IMG_1673_zps12303ac7.jpg  photo IMG_1100_zps24120490.jpg

Femma myös pyörii linnunkakoissa, joten se on usein ihan likainen ja haisee järkyttävältä. Varsin epäpuudelimaista käytöstä siis!

 photo IMG_0870_zpsd6a1fe0c.jpg 
  photo IMG_1669_zpsa74bd768.jpg  photo IMG_0694_zpse98d04ab.jpg 

Kauhukaksikko myös löysivät kuolleen ja mädän rotan ja sitä ne ylpeästi yleisölle esittelivät. Kukaan ei oikein ilahtunut tyttöjen hienosta saaliista ja kiljahdukset kuuluivat ulkoa mökin sisälle asti. Kun aarre napattiin julmasti pois Femmalta ja Fiilikseltä, olisi paimenlapsi ollut valmis hyppäämään aarteen perään. Femma taas tyytyi näyttämään nyrpeää nenää ja menemällä dramaattisesti terassin tuolin alle mököttämään.

 photo IMG_0118_zps356cea95.jpg
Kauhukaksikko keksimässä uusia kujeita

Ensi viikolla olisi tarkoitus taas käydä mökillä, tällä kertaa oman mökin lisäksi myös kavereiden mökillä. Suunnittelin myös, että pidetään koirien kanssa työviikko. Femma pääsee tekemään koiratanssiin liittyviä harjoituksia ja Fiilis pääsee pitkästä aikaan hieman pallopaimennuksen makuun!
Ajattelin myös testata namijälkeä molempien kanssa ja ehkä vedon alkeita, jos saadaan valjaat hommattua. Ainakin me pidetään hauskaa, se on varmaa!

 photo IMG_1860_zps02f242ac.jpg
Hauskanpidon asiantuntija Femma kiittää ja kuittaa.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Neiti kevätkukka & Neiti kesäheinä

  photo IMG_0269_zpsddcbcd30.jpg

Kesä kuluu hirmuista vauhtia ja tuntuu, ettei itse pysy perässä. Nyt eletään jo kesäkuun loppua, hui kohtahan on jo syksy!
Kesä ei ole tuntunut pahemmin kesältä viimeiseen viikkoon, sillä säät ovat olleet suoraan sanottuna surkeita paria tuntia lukuunottamatta. Huono tuuri sinänsä, sillä pari päivää Femman kesätrimmin jälkeen säät meni näin huonoksi ja nyt pieni villapöksy palelee ulkona.
Fiilis taas on ihan mielissään siitä, ettei ole niin kuuma. Mustalla turkilla kun tuppaa välillä olemaan hieman tukala olo. Me muut kyllä toivotaan kesä takaisin!

 photo IMG_0301_zps5a924287.jpg
"Minne se helle katosi?" kysyy pikkuvilla
 Vaikka viikon sää onkin ollut hieman huono, ollaan me silti nautittu kesästä. Femman kanssa ollaan käyty agilityssä ja Fiilis on taas saanut olla mukana tallilla. Molemmat ovat myös liikkuneet reilusti, sillä neidit ovat päässeet mieheni kanssa rullaluistelulenkeille mukaan ja minun kanssa ollaan taas etsitty uusia lenkkipolkuja lähimetsästä. Olemme myös käyneet nauttimassa pienestä kukkaniitystä, joka on isojen hiekkavuorien keskellä piilossa. Voi miten voi ihminen nauttia kesän väreistä, ei tämä turhaan ole allekirjoittaneen lempivuodenaika!

  photo IMG_0263_zps46cd800d.jpg  photo IMG_0265_zpsdf69398f.jpg 
  photo IMG_0248_zps1d4ce1ef.jpg 
 photo IMG_0115_zpsa3ae50a7.jpg  photo IMG_0018_zpsce498192.jpg 
  photo IMG_0187_zps0d6106a6.jpg

 Yhtenä päivänä päätin kävellä vanhemmilleni ja etsin uutta reittiä metsän kautta.
 Matkaa autolla on noin kolmisen kilometriä ja kävellen pitäisi olla suunnilleen sama matka, mutta onnettomana suunnistajana eksyin useamman kerran matkan varrella, joten matka hieman venyi.
Kolmen kilometrin matka muuttuikin seitsämän kilometrin matkaksi kun pyörin avuttomana metsässä!
Fiiliksen mieliala pysyi hyvänä koko seikkailun ajan, mutta Femma näytti hapanta naamaa kun kierrettiin ympyrää ja törmättiin samaan kivenmurikkaan jo kolmatta kertaa...
Onneksi puhelimessa oli navigaattori, joka ohjasi meidät pois metsän syövereistä.
Oli siinä vastaantulevalla lenkkeilijällä ihmettelemistä kun kävelin puhelin kourassa metsässä ja samalla kuului "käänny vasemmalle ja jatka suoraan 300 metriä pysyen oikealla kaistalla".....:D

 http://photos-c.ak.instagram.com/hphotos-ak-xaf1/10387854_265817630289050_1168860360_n.jpg http://photos-e.ak.instagram.com/hphotos-ak-xpf1/10387925_795183800506604_452911507_n.jpg

Meillä ollaan nytten haaveiltu vetoharrastuksen aloittamista molempien koirien kanssa. Tarkemmin kiinnostaa canicrossi ja rullaluistimilla meneminen. Itse tosin taidan tyytyä canicrossiin, sillä luistimien päälle en (ainakaan vielä) uskalla kivuta.
Olemme käyneet lenkeillä mieheni kanssa niin, että hän rullaluistelee ja minä kävelen. Koirat ovat olleet mukana, mutta lähinnä minä olen niitä taluttanut. Syykin on selvää, molemmille tulee niin hirmuinen tahto vetää kun pääsevät rulliksien eteen ja sitä olen varonut, koska meillä ei ole vielä vetoon sopivia valjaita.

Valjaat yritän ostaa heinäkuun alussa viimeistään, jotta päästään vetohommiin oikein kunnolla!
Itse en uskalla valjaita yksin käydä ostaa, joten täytyy hieman odotella, että saan asiantuntevan henkilön niitä ostamaan kanssani;) Oikeiden varusteiden hankkimisen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa vetoharrastus pikkuhiljaa.

Facebookissa moni on testannut eräänlaista runokonetta ja itsekkin testasin sitä koirien nimillä.
Runoista tuli niin hauskat, että ajattelin julkaista ne tänne. Varsinkin Fiiliksen runo oli aika osuva osittain!


Fiilis koira,
tuo unelmien homekoira,
tai tajuntamme jälkikoira.

Fiilis on pehmoinen kuin paimenkoira,
tuo oman elämänsä palveluskoira,
tai kesäöiden pentukoira.

Hän on valoa tuova susikoira
ilosta itkevä vinttikoira.
Sellainen on Fiilis koira. 

   photo IMG_0163_zps4d48f35e.jpg  photo IMG_0058_zps6ec15fb0.jpg
   photo IMG_0167_zps759f5d1d.jpg  photo IMG_0325_zps9933482c.jpg
 
Femma koira,
tuo auringossa kylpevä pentukoira,
aamukasteessa tanssiva pelastuskoira.

Femma on pehmoinen kuin sylikoira,
tuo oman elämänsä tyttökoira
tai kesäöiden seurakoira.

Hän on ulapalla soutava vainukoira
sieluja syleilevä vartiokoira.
Sellainen on Femma koira.  

 photo IMG_0088_zps1b100049.jpg
Selvästi "soutava vainukoira";)

Millaisia runoja teidän lemmikeistä tulee?:) 

  photo IMG_0112_zpsea3663b7.jpg

Ensi maanantaina suuntaamme kohti mökkiä. Itse olen innoissani meidän mökkireissusta, sillä sielä kaikki rentoutuu ja kamera laulaa tauotta. 
Olemme mökillä maanantaista torstaihin ja silloin ei varmaankaan postauksia tule, mutta jos meidän laumaa tulee sinä aikana ikävä, päivittyy Instgram-tili varmasti aktiivisesti. Saa nähdä, että mitä seikkailuja ensi viikolla saadaan aikaiseksi!  

 photo IMG_0193_zps48c342e6.jpg
Loppukevennys; etsi piiloutunut paimenkoira;)


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sinuun tarvii tekstityksen, salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän



Moni lukija tietää Femman painoon liittyvistä ongelmista, sillä ne ovat olleet varsinkin alkuvuodesta blogissa tapetilla. Lukijoihin on liittynyt kuitenkin uusia jäseniä pahempien ongelmien jälkeen, joten tässä pieni kertaus pikkuvillan ongelmasta.

Femma on aina ollut hoikka, jopa alipainoinen. Heti pentuna kun neiti kasvoi korkeutta, alkoi massan saaminen jäädä jälkeen. Eläinlääkärin kanssa jo silloin puhuttiin neidin painosta useaan kertaan, mutta todettiin, että pikkuvilla kehittyy vaan hitaammin tässä asiassa, olihan korkeuden kasvu hirmuisen kovaa ja nopeaa.

Femma alkoi saada viime vuoden puolella lisää painoa ja lihasta ja parhaimillaan neiti painoi 5,4kg. Silloinkin pikkuvilla oli kyllä hoikka, mutta se oli myös hirmuisen lihaksikas. Silloin eläinlääkärin suosittelema paino oli 5,5-6kg pitkäkoipiselle neidille.

 photo IMG_2440_zps69d033de.jpg
Syyskuu 2013, paino n. 5,3kg

Vuoden vaihteessa Femma sairasti pahasti ja se näkyi myös blogin puolella, sillä purkasin tänne paljon tunteita.
Femman harrastukset oli tauolla ja se oli ns. "vuodelevossa" heikon kuntonsa vuoksi.
Paino alkoi tippua huimaa vauhtia, pahimmillaan neiti painoi 4kg. Tiputus pienessä ajassa oli siis reippaasti yli kilon!
Voitte vaan uskoa, miten huolestunut ja harmistunut olin kun paino lähti tippumaan niin kauheaa vauhtia, sillä tiesin, että sitä onkin astetta vaikeampi ruveta saamaan takasin.
Kun vielä pikkuvillan kuollut turkki jouduttiin ajamaan pois, näkyi sen laihuus koko kamaluudessaan. Vaikka tiesin, että Femma on laiha, silti itketti se näky, mikä sen karvan alta paljastui.

 photo IMG_0374_zpseecadfa2.jpg
Painoa n. 4,2kg/maaliskuu 2014. Kuvassa ei ihme kyllä näy törröttävät luut pepun päällä tai kylkiluut niin selvästi.

Eräänä päivänä lenkin jälkeen purskahdin kotona itkuun.
Syynä siihen oli se, että lenkillä vanhempi naishenkilö haukkui Femman painoa kovaan ääneen, "kauhean laiha koira, miten omistaja on noin laiminlyönyt tuota eläinparkaa! Luulisi, että noin pienen koiran ruokkiminenkaan ei paljoa maksaisi", päälle sain vielä ilkeät katseet.
Normaalisti olisin sanonut jotain takaisin, mutta silloin jäädyin ja jatkoin matkaa hiljaa.
Olen hirmuisen herkkä ihminen, joten ehkä reaktio johtui siitä tai sitten siitä, että kommentti oikeasti satutti.
Kotona en itkenyt siksi, että häpeäisin laihaa koiraani, vaan siksi, että oloni oli niin avuton.
Tunsin itseni huonoksi omistajaksi, vaikka järjellä tiesin, etten juuri silloin voinut tehdä enempää kuin mitä jo tein.

Nyt Femma on huhtikuusta uudella ruokavaliolla. Juttelin monen asiantuntevan tahon kanssa ja kaikki olivat samaa mieltä, ei kokobarffausta (koska pikkuvillan herkkä suolisto voisi rasittua siitä liikaa). 
Niimpä me aloitettiin hiljalleen "puolibarffaus".
Eli Femma syö toisella ruualla lihaa ja toisella nappulaa. Tätä ruokavaliota lähdettiin kokeilemaan hiljaa ja tulokset alkoivat myös hiljalleen näkyä.
Mikä parasta, Femman ruokahalu päätti muuttaa meille takaisin! Myös nappulat menevät ja se jos mikä on kyllä ihme.

Uuden ruokavalion lisäksi (joka muuten ensin tuntui joltain tähtitieteeltä, kun piti laskea kaikenmaailman ravintoarvoja!) sai pikkuvilla myös kehoituksen tehdä mäkitreenejä ja reippaita lenkkejä vapaana. Mäkitreenit on tehnyt myös omistajalle hyvää..;)

Näiden sepustusten kautta päästään aiheeseen, eli viiden kilon rajapyykki on saavutettu!
Pikkuvilla painaa jo 5kg, eli se on saanut n. 800g painoa huhtikuun jälkeen.
Trimmattiin Femma kesäkuosiin ja kyllä mielestäni lisägrammat näkyvät neidin kropassa. Kuvissa sitä tosin ei ehkä erota niin hyvin, mutta livenä kehitys on selvä.
Hoikkahan neiti on vielä, mutta suunta on ylöspäin ja tämä viisi kiloa tuntuu ihan mahtavalta saavutukselta!

 photo IMG_0041_zpsda250cee.jpg
5kg!! (16.6.14)
 photo IMG_0390_zpsc8d14788.jpg   photo IMG_0023_zps7a1e8428.jpg 

Nyt Femman kanssa on helpompi lenkkeillä kun sille ei tule niin kuuma. Täällä on nimittäin ollut hirmuiset helteet! Takkuisia korvakarvoja ei saatu pelastettua, joten ne piti leikata pois.
Onneksi ne kasvaa nopeasti takaisin, niinkuin muutkin karvat.

 

Niinkuin sanoin, on työtä vielä edessä neidin painon kanssa, mutta nyt olen päättänyt olla stressaamatta sitä. Nyt kun pikkuvilla syö hyvin, vaikuttaa terveeltä ja on onnellinen, uskon, että tämä voittoputki jatkuu!