torstai 23. tammikuuta 2014

Luvanneet on rakastaa he täällä toinen toistaan, vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa

Luvanneet on rakastaa,
 he täällä toinen toistaan, 
vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa, 
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..

Riittäisikö täällä pettävällä jäällä, 
yksi jonka kanssa, 
ei yksinäinen oo 
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä? 



Heippa taas! 

On aika kirjoitella hieman kuulumisia, yritän saada tähän postaukseen mahdutettua kaikkien kolmen koiran kuulumiset, niin hyvässä kuin huonossa.
 photo IMG_0129_zps79b68f02.jpg

Ensin voisin kertoa, että mitä pikkuvillalle kuuluu. Ikäväkyllä en voi viellä kehua Femman kuntoa. 
Pikkuvillalle ei meinaa maistua ruoka, ei sitten ollenkaan. Se haistelee ruokaa, ottaa sitä suuhun ja sylkee pois. En ymmärrä! 
Olen joutunut pakkosyöttämään Femmmaa, jotta se saisi edes vähän ravintoa. Eihän se mukavaa hommaa ole, mutta uskon, että se auttaa. Ruoka on onneksi pysynyt sisällä, nyt se vaan pitää saada menemään sinne sisään.

  photo IMG_0478_zps1ddf4bb1.jpg  photo IMG_0254_zpsa5584f9b.jpg

Femma on ollut vielläkin apaattinen, ei yhtään oma itsensä. Se oikeastaan vaan makoilee sohvalla, ei touhuile leluilla tai Fiiliksen kanssa. Tänään kuitenkin Femma tuli näyttämään minulle lelua häntä kauheasti vispaten. Se on mahtava edistys, sillä rakas hiirilelukaan ei ole Femmaa kipeänä kiinnostanut. Ehkä tästä mennään parempaan suuntaan?

Hirveä huoli minulla on viellä pikkuvillasta, mutta jotenkin uskon (tai haluan uskoa), että tämä tilanne on ohimenevää. En vaan voi uskoa, että tämä olisi jokapäiväistä. Haluan rakkaan villin villakoiran takaisin, kiitos!

Kesämuistoja ja villi villakoira <3

Sitten vähän iloisempiin uutisiin, nimittäin Fiilis on ollut varsin aktiivinen viimeiset pariviikkoa treenien osalta. Hienosti paimen on jaksanut treenailla!

Viimeviikon maanantaina (13.1) meillä oli agitreenit. Treenithän on Femman, mutta kun pikkuvilla sairastaa, niin saa paimenlapsi sitä tuurailla. Muut menivät rataa (jota olisi ollut mahtava testata Femman kanssa!), mutta me Fiiliksen kanssa harjoiteltiin ihan muuta.

Ensin otettiin hyppyjä, ilman rimoja. Fiilis tajusi nopeasti idean ja meni kahden "hypyn" suoraa hienosti. Fiilis irtoaa jo nyt varsin mallikkaasti. Kunhan se kontrolli säilyisi myös pitkän välimatkan päässä!
Seuraavaksi otettiin putkea ja siitäkös penska innostui! Se nimittäin putken jälkeen päättikin juosta radan muutkin putket. Kun kaikki putken oli suoritettu, kipitti Fiilis tyytyväisenä mamman luokse, ilmeisesti kehuja odotellen. Putkihullu?
Lopetettiin putkien harjoitteleminen pariin onnistuneeseen (=hallittuun) suoritukseen.

 photo IMG_1141_zpsa88ec246.jpg 

Lopuksi otettiin esteen kiertämistä suuntaan ja toiseen. Ensin meni hyvin, mutta pian katsomossa haukkui koira ja Fiiliksen keskittyminen katosi tuhkatuuleen. Olihan pikkusiili jo tässävaiheessa väsynyt ja siksi en ihmettele, että keskittyminen oli hieman poissa. Hallissa kun oli kivoja uusia tuttavuuksia ja paljon tutkittavaa, kuka silloin jaksaa treenata?!

Saatiin kotiläksyjä, jota ahkerasti suoritettiin pitkin viikkoa. Harjoiteltiin myös pallopaimennuksen kotiläksyjä, joten Fiiliksen aivoparat olivat kovilla koko viikon!

Perjantaina (17.1) meillä oli jälleen pallopaimennustreenit. Aluksi meille ilmoitettiin, että kurssille on tullut kaksi uutta koirakkoa. Tämä tietysti harmitti, sillä treeniaika lyheni huomattavasti, kun uusille jäsenille selitettiin ja opetettiin kaikki alusta. Emme päässeet Fiiliksen kanssa siirtymään uuden asian (pallon kiertämisen ja sen taakse pysähtymisen) pariin vaan jouduttiin vielläkin treenaamaan koskettamista. Fiiliksen ajatukset olivat vähän muualla, mitä en ihmettele, sillä itseänikin kyllästytti harjoitella koskettamista kolmatta kertaa peräkkäin...

 photo IMG_0183_zps66d4be91.jpg

Hieman paha maku suuhun tuli myös siitä, että saan kuulla paljon siitä, että Fiiliksessä on huimat 12,5% malikkaa. Siitä kuulemma tulee hyvin ärhäkkä ja terävä, mikä on tosi kumma ennustus, sillä omaan ja monen muun silmään Fiiliksessä ei pientä särmää lukuunottamatta ole mitään ärhäkkää tai yliterävää. En vaan voi uskoa, että pikkusiilistä tulisi agressiivinen, se kun on jo nyt varsinainen sosiaalipaimen. Ilmeisesti pari prosenttia malia tekee koirasta tappajan, kiva:D


 photo IMG_0204_zps0c79d209.jpg 

Tänä maanantaina (20.1) oli taas agitreenit, jälleen lähdettiin Fiiliksen kanssa matkaan. Tästä treenikerrasta voi olla ihan supertyytyväinen. Omistan niin hienon koiranalun!


 photo IMG_0104_zps59c25e2a.jpg 

Aiheena tälläkertaa oli niiston, sokkarin ja renkaan vahvistusta. Niistot ja sokkarit sopivat meille kuin nenä päähän, rengas taas jätettin suosiolla treenaamatta.

Ensin tehtiin niistoa kahdella hypyllä ilman rimoja. Fiilis tajusi heti ensimmäisellä kerralla idean ja oli innoissaan kun pääsi juoksemaan ja käyttämään aivojansa. Paimenlapsi pysyi myös hienosti koko tehtävän ajan kuulolla, kun ei tehty mitään, istui Fiilis hienosti viereeni.

 photo IMG_1117_zps03308131.jpg 

Seuraavaksi otettiin sokkaria hyppy-putki-hyppy pätkällä ja se meni myös hyvin. Fiilis alkoi hieman väsyä, joten jätettiin tämäkin onnistuneeseen kertaan. Joskus meinaa ihan unohtaa, että Fiilis on viellä pentu ja sen jaksamisen ei ole aikuisen koiran tasolla. Se kun on jo niin näppärä!

 photo IMG_0299_zpsaeb76294.jpg  

Sirulle kuuluu myös hyvää. Neiti viettää mukavaa kotikoiran elämää, välillä ulkona pyörien, välillä taas peitonalla torkkuen. Kylmyys on tuottanut päänvaivaa, sillä Siru on hyvin kylmäarka. Siksi Sirppu on usein halunnut jäädä Femman kanssa löhöämään kun olen lähtenyt reippailemaan Fiiliksen kanssa.
Sirun kanssa tavoite on, että se oppii menemään maahan tämän talven aikana. Tämä saattaa kuulostaa naurettavan helpolta asialta, mutta niin ei ole. Sirua kun ei oikein saa motivoitua mitenkään ja se myös herkkänä koirana ei kauheasti maahan halua mennä makaamaan. Siellähän voisi olla likaista tai kylmää, hyyi! Nyt Siru on parikertaa mennyt maahan käskystä, mutta se ei vielläkään tajua ideaa. Tai sitten se on niin fiksu, että osaa esittää tyhmää;)

 photo IMG_0149_zps7d35ffc1.jpg

Pakko viellä loppukevennykseksi kertoa, että mitä rotuja Fiiliksessä on veikattu olevan. Yleisin veikkaus on puhdas bordercollie, eikä ihmekkään. Sitten arvauksia on ollut mm. dobermanni(?!), vinttikoira(whippet), saksanpaimenkoira, sk collie, pk collie, australianpaimenkoira, suomenlapinkoira, japaninpystykorva(?!), sheltti, basenji, karjalankarhukoira, tolleri, kultsu, saksanseisoja, flätti ja viimeisenä mäyräkoira! 

Hassua, että Fiiliksessä nähdään jotain sellaista rotua, mitä en itse voisi kuvitellakkaan, että siinä sitä olisi..:D
 

lauantai 18. tammikuuta 2014

Ethän sä koskaan jättäisi mua?

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna.

 photo IMG_0025_zps0f1bc3f4.jpg

Juuri kun viimepostauksessa hehkutin Femman olevan paremmassa kunnossa niin joudun syömään sanani. Meillä alkoi nimittäin kunto menemään viikon myötä takapakkia ja eilen sitten kunto romahti taas kunnolla. Miksi näin käy meille?

 photo IMG_0063_zps8b74f7d8.jpg  photo IMG_0037_zpsd98cb90f.jpg

Koko viikon Femma on syönyt aika huonosti. Se on ollut jo alkuviikosta pirteämpi, mutta loppuviikko on taas asia erikseen. Eilen pikkuvilla oksensi ensimmäisen kerran ja tänään aamulla oksenteli uudestaan. Koira oli selkeästi kipeä ja huonovointinen. Suusta alkoi tulemaan vaahtoa ja neiti tepasteli ympäri olohuonetta vinkuen hiljaa.

Täytyy myöntää, että purskahdin itkuun. Olo oli niin epätoivoinen, on kauheaa nähdä oma koira siinä kunnossa ilman, että tiedät siihen syytä....tai saatikaan osaisit auttaa. En ole itkenyt Femman sairastumisen aikana ollenkaan, mutta nyt kaikki tunteet veivät vallan. En vaan pystynyt heti lopettaa itkemistä, niin kauhea olo oli.
Hetken jouduin keräillä itseäni ja sitten soitin eläinlääkärille. Päästiin onneksi päivystykseen.

Kuva: Pikkuvillan kanssa jälleen eläinlääkärissä...Voi apua:(
Ollaan varmaan tammikuun ykkösasiakkaat....
Paino oli laskenut viikossa 300g, yhteensä kahden viikon aikana painoa on tippunut n. 600-700g, mikä on aika paljon pienelle ja jo valmiiksi alipainoiselle koiralle.
Eläinlääkärissä ei selvinnyt paljoa, epäillään jotain vatsan "shokkitilaa", voi olla, että haima reagoi johonkin. Vaikea sanoa mikä Femmaa vaivaa, koska mitään selvää vikaa ei testeistä löydy.
Nyt vaan yritetään hoitaa tyttöä lääkkeillä ja tutkia myöhemmin, että mikä tämä juttu on.


 photo IMG_0068_zps390af557.jpg

Turhauttavaa kun ei tiedä, että mikä neitiä vaivaa.
Turhauttavaa, kun ei tiedä, että milloin tämä helpottaa...vai helpottaako ollenkaan?

Nyt ollaan Femman kanssa kotona. Pikkuvillalla on taas sellaset lääkkeet, että voin vannoa sen näkevän pinkkejä elefantteja ja vihreitä pikkumiehiä. Eipähän kipuja ole ainakaan hetkeen!

maanantai 13. tammikuuta 2014

There's an endless road to be discovered

Heippa taas!
 photo IMG_0532_zpsbf7f376d.jpg
Ensin voisin kirjoitella pikkuvillan kuulumisista. Femma on alkanut toipua hienosti, ruoka pysyy jo sisällä ja elämänilo alkaa palata pikkuhiljaa. Neiti on jo paljon pirteämpi ja reippaampi, vaikka väsyy vielläkin kauhean nopeasti. Ehkä pian saadaan se iloinen hömppä villi villakoira takaisin!;)
 Femma ottaa kaikki lääkkeet ihan mielettömän reippaasti, voisin jopa väittää, että se nauttii huomiosta, mitä se saa lääkkeiden oton aikana.
Loppuviikosta päästään varmaan lenkkeilemäänkin paremmin, nyt Femma ei ole jaksanut pissatuslenkkejä enempää kävellä.

 photo IMG_0947_zps928d1c51.jpg

Seuraavaksi voisin ilokseni kertoa, että teimme veljen kanssa uuden Gopro-projektin! Edellisen näet täältä. Tämä video kuvattiin ennen lumisadetta kun lähdimme viimeisen kerran rantaa katsomaan. Fiiliksen mielestä oli superkivaa juosta ympäriinsä ja kokeilla hieman varpailla vettä.
Neiti ei välittänyt selässä olevista valjaista, mihin kamera oli kiinnitetty. Toisella Goprolla kuvattiin pari muuta pätkää ja editoinnin jälkeen tulos oli tämä.
Pidemmittä puheitta, saanen esitellä Maailma Fiiliksen silmin vol2!

Fiilis pääsi myös viimeviikolla tapaamaan kavereita, Rölli-mitteliä ja Kamu-irlanninsetteriä. Kamu oli kasvanut huimasti Fiiliksen yli, viimeksi kun pennut olivat melkein saman kokoisia!
Sää ei valokuvausta suosinut, sumua oli nimittäin niin paljon, ettei paria metriä enempää eteensä nähnyt...
 photo IMG_0798_zps59c4d8a4.jpg  photo IMG_0796_zpsf067e2b5.jpg  photo IMG_0944_zps37c06aff.jpg 
 Koirat lähtivät yhdessä vaiheessa jäniksen perään ja katosivat näkyvistä. Vaikka huudettiin ja huudettiin, ei koiria näkynyt. Sitten hetken kuluttua Fiilis juoksi yksin takaisin luokseni. Olin niin ylpeä pikkusiilistä, se palasi luokseni, vaikka kaverit ja jänis jatkoivat matkaa. Hienoa Fiilis!
   photo IMG_0853_zps96f99ab3.jpg  photo IMG_0820_zps74b474f1.jpg  photo IMG_0815_zps50b33869.jpg

Aktiivipaimenella oli myös pallopaimennustreenit perjantaina. Fiilis oli huomattavasti rauhallisempi kuin viimekerralla, vaikka vielläkin sellaista sähläystä vuoroa odotellessa olikin.
Harjoiteltiin tälläkin kerralla koskettamista erilaisiin esineisiin ja vihdoinkin neiti alkoi tehdä töitä innolla, jee! Harjoiteltiin myös kiertämisen ja esineen taakse pysähtymisen periaatteita.
Saatiin kauhea kasa kotiläksyjä, joiden ansiosta paimenlapsi on päässyt treenituokioihin luvattoman paljon. Se ei tosin Fiilistä haittaa, koska mamman kanssa touhuaminen on niiiiin kivaa!;)
 

 photo IMG_1028_zpsf99fbde0.jpg  photo IMG_1002_zps9946eb6e.jpg

Tänään paimenlapsi pääsee treenaamaan agilityä, Femmaparka kun ei voi omalle vuorolleen viellä tulla. Saa nähä miten selvitään(vai selvitäänkö ollenkaan)!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Sun särkyä anna mä en

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan,
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon 
sillä en sun särkyä anna mä en

 photo IMG_0508_zps8d347897.jpg 

Meillä on viikko sujunut aika huonosti Femman kanssa, pikkuvilla nimittäin on ollut tosi kipeä. Sen kanssa ollaan valvottu öitä ja itketty huolesta...

Femmalla on ollut pitkin viikkoa kaikenmoisia vaivoja. Se alkoi viime viikonloppuna oksennella ja se oksensi maanantaina viimeisen kerran. Neiti myös pissasi alleen, kun se makasi lattialla. Viikonlopun ajan Femma oli väsynyt ja apaattinen, ei yhtään sellanen pirteä oma itsensä.
Tiistaina neiti oli taas paremmassa kunnossa ja olin jo toivekkaampi, että nyt alkoi helpottamaan.

 photo IMG_0176_zps5806d477.jpg

Keskiviikkona alkoi Femma raapimaan korvia ja hankaamaan silmiä ja se selvästi oli kipeä. Pikkuvilla ei myöskään suostunut syömään ja oksensi jälleen. Torstaina koira meni pahempaan kuntoon, se oli suorastaan välinpitämätön muuta mailmaa kohtaan ja ei ollut syönyt kahteen päivään.
Itkukurkussa soitin eläinlääkäriin, että nyt pitäisi päästä hoitoon. Ellällä ei ollut aikoja vapaana, mutta he lupasivat ottaa meidät ylimääräisenä, koska Femman oireet olivat niin huolestuttavia.
Kiitokset siis eläinlääkärille!

 photo IMG_0200_zpsb3123522.jpg

Eläinlääkärissä Femma oli taas apaattinen ja ylirauhallinen. Viimeksi rokotuksissa se piti omaa showta tuolla ja hurmasi ihmisiä, nyt se ei jaksanut välittää. Se vaan makasi sylissä. Painokin oli laskenut hieman, hyvästi melkein onnistunut lihotuskuuri.

Pikkuvillalta tutkittiin kaikki mahdollinen. Sen vatsa ultrattiin ja onneksi kaikki oli kunnossa. Verikokeita otettiin myös ja koska niiden ottamisessa oli vaikeuksia, jouduttiin neitiä pistämään yhteensä neljä kertaa, kolmeen eri tassuun. Vaikka Femma ei ollut oma itsensä, katsoi se kuitenkin neljännen pistos jälkeen minua tosi murhaavasti, tosi Femmamaisesti.
Korvat ja silmät tutkittiin myös.


Voitte vaan arvata omistajan paniikin kun tutkittiin kaikki kohdusta haimaan. Itku ei ollut kaukana, eihän minun koiralla voi mitään niin pahaa olla vialla?

Femma sai lääkärillä muiden lääkkeiden lisäksi kipulääkettä piikillä ja se auttoi onneksi nopeasti. Femma rentoutui ja nukahti pienelle kerälle syliin. Ensimmäistä kertaa sinä päivänä hymyilin aidosti, tuli niin hyvä olo, kun Femmalla oli parempi olo.
Femmalla ilmeisesti on suolitulehdus ja jotain muuta ylävatsaongelmia. Kun yleiskunto oli mennyt niin huonoksi, niin siksi myös korvat ja silmät oireilivat. Syy on vähän epäselvä, että mikä tämän aiheutti, mutta pääasia, että tämän saa korjattua.

Saatiin iso kasa lääkkeitä (taisi olla viisi eri lääkettä) ja erikoisruokavalion, jolla pitäisi lähteä pikkuinen paranemaan.Yön pikkuvilla nukkui minun peiton alla, niin kovissa lääkkeissä, ettei ilmeisesti kipuja ollut. Onni on tuhiseva ja pehmeä koira!

 photo IMG_0265_zpsf049e07c.jpg

Joskus huomaa, että joitain asioita alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja sen vasta huomaa silloin kun asian meinaa menettää. Tämä oli kyllä taas sellainen herätys, ettei ikinä saisi pitää mitään eläimissä itsestäänselvyytenä. Osaan taas arvostaa ihan eritavalla Femman hassuja tempauksia, nyt kun on saatu muistutus, että onni ei ole ikuista.

Onneksi pikkuvilla on parempaan suuntaan menossa, en kestäisi elämää ilman omaa pikku hömppääni!

 photo IMG_1995_zpsee74d88a.jpg

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kuono kohti uusia haasteita

Heippa taas lukijoille!

Meillä meni heti vuoden alussa kannettavan näyttö halki, joten postauksista on ollut luonnollisesti taukoa. Tällähetkellä käytän telkkaria tietokoneen näyttönä ja tästä syystä kirjoittaminen on harvinaisen vaikeaa, pahoittelut jo etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä!
Kuvia en myöskään saa nyt koneelle, joten laitan vanhoja kuvia mukaan, jotta ei ihan pelkkää tekstiä olisi koko postaus;) 

 photo IMG_0327_zpsd986ed13.jpg

Ensin voisin kertoa, että olin itse risteilyllä torstai-perjantain ja koirat olivat luonnolliesti hoidossa. En saanut tytöille samaa hoitopaikkaa, joten ne menivät eripaikkoihin hoitoon, Siru ja Femma toiseen ja Fiilis toiseen. Tämä olikin Fiiliken ensimmäinen yö erossa mammasta, vielä täysin vieraassa paikassa ja ilman Femmaa. Onneksi sentään talossa oli tuttuja ihmisiä!
Hienosti oli Fiilis selvinnyt ja tehnyt tuttavuutta perheen koirien kanssa. Reipas hömppä!

 photo IMG_0413_zps24378f89.jpg

Eilen aloitettiin Fiiliksen kanssa uusi laji, pallopaimennus. Jos laji ei ole ennestään tuttu, niin tässä pieni tietopaketti.

Pallopaimennuksen ideana on se, että koira kuljettaa 8 jumppapalloa omistajan ohjaamana maaliin.
Yleisemmin ohjaaja lähettää koiran pallon taakse ja pyytää sen ohjaamaan itsensä luokse/maaliin.
Koira ei saa purra palloa, vaan sitä saa kuljettaa ohjaten päällä, kuonolla tai rinnalla.
 Pallopaimennuksessa on sovellettu erillaisia elementtejä paimennuksesta. Pallot voivat olla eri kokoisia ja värisiä ja omistaja "päättää" missä järjestyksessä pallot kuljetetaan maaliin. Peli päättyy kun kaikki pallot ovat kuljetettu maaliin ja koira menee makamaan maalin eteen.
Pallopaimennusta kuvaillaan erityisesti paimenkoirille sopivaksi harrastukseksi, mutta myös muunkin rotuiset koirat voivat sitä harrastaa. 

Lajista kiinnostuin jo jonkin aikaa sitten, mutta en löytänyt sopivia kursseja, joten ajatus aloittamisesta jäi. Viikko sitten etsin rally-toko kursseja, mutta löysinkin sattumalta pallopaimennuksen alkeiskurssin. Päätin kysyä, että saako pentu osallistua ja myöntävän vastauksen saatuani ilmoitin meidät mukaan.

Lähdin ensimmäisiin treeneihin suoraan laivalta, käytiin vaan hakemassa Fiilis hoitopaikasta mukaan. Voin kertoa, että kaksi yötä putkeen valvonut omistaja ja ylikierroksilla käyvä paimenpenska ei oikein sovi yhteen...:D

 photo IMG_0155_zps58e84cc6.jpg

Fiiliksen keskittyminen oli aikaajoin suht surkeaa, sitä kun hieman jännitti uusi paikka. Uskon, että seuraavalla kerralla neiti on jo paljon rauhallisempi.
Meidän lisäksi kurssilla on vain kaksi koirakkoa, yksi australianpaimenkoira ja pieni terrierisekoitus. Ryhmä on mukavan kokoinen, pienissä ryhmissä saa paljon enemmän treenamisaikaa.
  photo IMG_0417_zps54212720.jpg

Ensimmäisellä kerralla juteltiin lajista ja kurssin tavoitteista sekä harjoiteltiin naksun kanssa koskettamista käteen ja erilaisiin alustoihin. Fiiliksen kanssa ei ihan päästy vielä siihen mihin muut, mutta varmasti otetaan kiinni kaverit pian. Onneksi kumppanina on nopeasti oppiva koira!
Treenatessa Fiilis ihan tosiaan yritti, vaikka hieman haahuilua tulikin. Pennulta tämä kuitenkin sallittakoot, kaikki kun on vielä niin uutta ja jännittävää.

Treenien jälkeen meillä oli hyvin väsynyt paimen, ilta nukuttiin sikeästi sohvalla. Innolla odotetaan jatkoa, että millainen pallopaimen Fiiliksestä kuoriutuu!;)