torstai 29. elokuuta 2013

Kahdeksan tassua ja yksi nuhanenä

Meillä on isovanhempieni koira Siru hoidossa viikon. On juuri niin minun tuuria tulla juuri silloin kipeäksi, kun on kaksi koiraa hoidettavana. Kyllä, se syysflunssa on iskenyt tännnekkin...

 photo IMG_0467_zps4702245c.jpg

 photo IMG_0505_zps37c8d9ea.jpg

Femma on ollut innoissaan kaveristaan, jos alkua ei oteta lukuun. Siru tuli eilen aamusta hoitoon ja Femma alkuun tuntui nihkeältä. Se komenteli Sirua ja vahti sen liikkeitä. Olin itse ihan kauheassa kunnossa, joten oli tosi rasittavaa yrittää vahtia koiria samalla.
Tätä vahtaamista kesti ehkä tunnin, kun Sirulta paloi pinna viimein. Se kerran selätti Femman muristen ja se oli siinä. Femman käytös muuttui samantien. Sen jälkeen tytöt ovat olleet kuin ylimmät ystävät. Ne nukkuvat, leikkivät ja jopa syövät yhdessä.

 photo IMG_0493_zpsf956b255.jpg
Hurrjjat!
 photo IMG_0463_zps18c750ae.jpg



Siru onneksi on hyvin rauhallinen koira sisätiloissa, sitä ei pahemmin huomaa. Femma raukka taas on ollut turhautunut kun se ei ole saanut tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia. Tuntuu kuin se oikein yrittäisi vääntää rautalangasta minulle sitä, että se kaipaa tekemistä. Neiti nimittäin kantaa kasoittain leluja sänkyyni samalla kauheasti vinkuen. Äsken se jopa toi minun kenkäni sänkyyn!:D

 photo IMG_0382_zps264a47ac.jpg


Päätin tänään aamusta yrittää mennä hetkeksi heittelemään palloa pihalle neideille, jotta niillä olisi edes vähän tekemistä. Palloa ei tarvittu kuin hetki, sillä Femma ja Siru alkoivat pian touhuta itsekseen. Ne leikkivät, kaivoivat kuoppaa ja jahtasivat lentäviä lintuja.
Kuvailin koiria hetken, mutta sitten alkoi huipata niin paljon, että päätin siirtyä takaisin sängyn puolelle.
 
 photo IMG_0496_zps0b2d7f02.jpg
"Kato mamma, mä selätin sen"
 photo IMG_0479_zps0ba6da56.jpg
Hullunkiilto silmissä
 photo IMG_0431_zps33b0137f.jpg
Syyllisen näköiset eläimet. "Mitään ei tehty tai ainakaan sitä myönnetä"
 photo IMG_0439_zps42979eba.jpg  photo IMG_0500_zps893e26ae.jpg
Jos tästä tämä tauti paranee, lähden viikonloppuna testaamaan agilityä Sirun kanssa. Femman kanssa on paljon treenattavaa, joten sen kanssa pitäisi käydä muutenkin ottamassa hieman ylimääräisiä treenikertoja. Mielenkiinnosta otan Sirun mukaan ja katson toimiiko meille yhteistyö ja pitääkö neiti siitä.


Ps..Ilmottauduin myös agilityn talvikurssille, joka on lämmitetyssä hallissa. Ihanaa!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ei ole koiraa karvoihin katsominen, vai onko?

Tämä aihe, mistä aion nyt kirjoitella syntyi parisen päivää sitten.
Juttelin erään bordercollien omistajan kanssa ja se keskustelu sai minut taas jälleen kerran miettimään rotuja kohtaan liittyviä luuloja ja epäilyjä.


Kerroin tälle henkilölle, että bordercollie on yksi rotuvaihtoehdoistani. Jouduin kunnon tenttiin, jossa sain kertoa koirakokemuksestani ja muusta sen sellaisesta. Ilmeisesti siihen mennessä annetut vastaukseni miellyttivät tätä henkilöä ja hän totesi bc:n ehkä sopivan minulle.
Ristiriita tuli vasta silloin kun hän kysyi, että mitä lajia alkaisin kisaamaan koirani kanssa.
Ei, tässä ei puhuttu aktiivisesta harrastamisesta vaan aktiivisesta kisaamisesta.


Tämä sai minut hämilleen. Kerroin, että harrastan agilityä, mutta en tiedä tulenko koskaan kisaamaan sitä. Ainakaan muussa kun mölleissä. Haaveni on kyllä kisata, mutta oma paineensietokykyni kisatilanteissa on tosi surkea. Sen takia, en kyllä kellekkään ala lupailemaan kisauraa.

Selitin kuitenkin tälle kyseiselle henkilölle, että harrastaisin aktiivisesti. En etsi sohvakoiraa, vaan aktiivista harrastuskoiraa. En ehkä ihan heti kisoja kierrä, mutta se ei tarkoita sitä, ettemme treenaisi ahkerasti.
Tämän jälkeen sain murhaavan katseen ja kehoituksen pysyä seurakoirissa, kun en voi antaa bordercollielle sitä, mitä se tarvitsee. Anteeksi mitä?!



Tarvitseeko koira kilpailuja? Vai onko ne vaan omistajia varten?
Koira ei mielestäni tarvitse kilpailuja. Jotkut jopa stressaantuvat niistä. Kilpailut ovat tehty meitä kouluttajia varten. Jotkut kisaavat sen takia, että haluavat mainetta sekä kunniaa.
Sitten taas on niitä kilpailijoita, jotka kilpailevat itsensä takia. Saavuttaakseen tavoitteita, saada itselle näyttöä omasta tasosta jne. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Mietitäänpä koirakkoa A ja B.
Koirakko A kisaa aktiivisesti ja tietysti treenaa kisoihin myös useasti.
Koirakko B taas ei kisaa, mutta he treenaamat myös aktiivisesti ja ovat samalla tasolla kuin koirakko A. Onko B huonompi kuin A, vain koska hänellä ei ole kisanäyttöä taidoistaan?
Tekeekö se hänestä huonomman omistajan tai kouluttajan?




Tähän kilpailujutun olen kohdannut lähinnä aktiivisten paimenkoirien kohdalla. Joku ihmetteli, että miksi edes harkitsen bc:tä tai kelpietä, kun en aio kisata millään sm-tasolla.
En vaan ymmärrä, että miksi jotkut rodut luokitellaan "kisaroduiksi" ja jotkut ei.

Jos otat jonkun kivan koiran, esimerkkinä jokin ns. seurakoira, ei kukaan ihmettele sitä, ettet kisaa sen kanssa. Tiedän, ettei kaikilla roduilla ole samaa energiatasoa, mutta kun puhutaan kisaamisesta eikä pelkästä harrastamisesta, sillä ei ole mielestäni väliä.
Kun taas esimerkiksi bc:n omistajana saisi ihmetteleviä katseita siitä, etten kiertele kilpailuja tai tähtää huipulle koirani kanssa.
Onko muka mahdotonta, että voin täyttää kaikki koiran tarpeet ilman kisaamista?

Pitäisi vaan antaa olla ja kuuntelematta muiden lannistavia kommentteja, mutta vähemmästäkin masentaa. Kurjaa, että en voisi ottaa haaveilemaani rotua sen takia, etten itse pysty täyttämään muiden ihmisten odotuksia. Tyhmäähän se on pelätä muiden ihmisten sanoja, mutta tälläisenä herkkiksenä sellanen evvk asenne on tosi vaikeaa.


Oletteko itse törmännyt tälläiseen aiheeseen?

maanantai 26. elokuuta 2013

Uudet lenkkipolut, tutut kaverit

Eilen meidän kanssa uusia lenkkireittejä tulivat tutkimaan Nea sekä göötit Dusty ja Iisi.
Viimeksi tapasimme maaliskuun alussa, eli onhan tässä aikaa ollut! Iisikin oli kasvanut ihan kamalasti:)!

 photo IMG_0188_zps2064e669.jpg


 photo IMG_0203_zpsd82648a4.jpg

 photo IMG_0166_zps17810fab.jpg

   
 photo IMG_0173_zpsd47db59c.jpg
Tytöt kuiskii salaisuuksia;)
  Kävin aamulla hakemassa äidiltä Auringon mukaan lenkille, jotta sekin saisi tavata vanhoja tuttuja.
Aurinko oli selvästi pirteämpi kuin viimeksi, mutta ei se silti ihan normaali vielläkään ole.

 photo IMG_0251_zpsc9227b73.jpg

Kiertelimme metsässä varmaankin 2,5h ja eikä ihan eksymiseltäkään vältytty. Onneksi älypuhelimet on keksitty tukemaan minun surkeaa suuntavaistoa!

 photo IMG_0245_zpsf997801b.jpg


 photo IMG_0241_zps7de46260.jpg
Huomatkaa Femman kaunis hymy:D
 photo IMG_0248_zps64beb293.jpg
Hymy huulilla!
  On kyllä ihanaa tavata muita koiraihmisiä, jotka jaksavat höpöttää tästä aiheesta!
Joskus osa kavereista (aviopuolisosta puhumattakaan) alkaa kyllästyä eläinhöpinöihin;)
 photo IMG_0221_zps84fd886c.jpg
Kuka ei kuulu joukkoon?

 photo IMG_0186_zps657d3e45.jpg

 photo IMG_0201_zps6370e3a1.jpg
Kun toinen poseeraa hienosti, mitä tekee toinen?
   
 photo IMG_0232_zpsca2928c5.jpg

 
Kuvat ei todellakaan ole mitään huippulaatua, en jotenkin osannut keskittyä valokuvaamiseen tälläkertaa...

perjantai 23. elokuuta 2013

Vain parasta parhaalle

Ensin alkuun saatte nauttia videosta, joka on kuvattu tänään. Videonmuokkausohjelmaani ei ole viellä ladattu tähän koneeseen, joten editointi on aika simppeli.



Meidän muutto on Femman osalta sujunut hyvin. Neiti on sopeutunut uuteen kotiinsa ihmeen hyvin.
Täytyy sanoa, että Femman elämä on ollut aika luksusta muuton jälkeen. Se saa enemmän hellyyttä, kun se on ainoa koira talossa.

 photo IMG_0097_zps1680730c.jpg Femman päivärytmistäkin voisin hieman kertoa.
Aamuisin mieheni lähtee hyvin aikaisin töihin ja käy aamutuimaan Femman kanssa lenkin.
Sen jälkeen itsekkin heräilen, ruokin neidin ja vien sen päivähoitoon.

Femma on siis työpäiväni aikana hoidossa isovanhemmillani Ladyn ja Sirun kanssa. Näin neidin ei tarvitse olla pitkää päivää yksin, ilman koirakavereita.
Mummoni käy lenkillä 1-2 kertaa päivässä ja Femma saa myös olla aidatulla pihalla niin paljon kuin haluaa.

 photo IMG_0056_zps6f509efc.jpg Kun tulen kotiin, käyn yleensä pidemmällä lenkillä Femman kanssa. Yleensä myös touhuamme muutakin, kuten treenailemme jotain uutta asiaa.
Femma pääsee myös meilläkin aidatulla pihalla olemaan niin paljon kuin haluaa.
Illalla käyn joko minä tai mieheni tai molemmat iltalenkillä Femman kanssa.

 photo IMG_0142_zpse3810a24.jpg 
   photo IMG_0038_zps89b047f6.jpg 
   photo IMG_0064_zps42f36987.jpg 
   photo IMG_0080_zps9895a4a7.jpg Vaikka Femma on tottunut hyvin jo olemaan pieniä aikoja yksin (kauppareissut yms.), olisi sille niin kiva saada se koirakaveri seuraksi.
Mieheni on sanonut, että toista koiraa pitäisi odotella viellä jonkin aikaa niin, että saadaan säästettyä rahaa, jotta sitä riittäisi muuhunkin kuin koiriin.
 photo Collage_zps17c40494.jpg
Aika uskomaton hyppyvoima pikkueläimellä!
Onhan se fiksua odottaa varsinkin kun rotukin on viellä ihan avoimena, mutta tiedätte varmaankin sen "mä haluu-uu-uun" tunteen. Vaikea ajatella järkevästi, kun tietokoneen näytöllä on kokoajan mitä suloisimpia hauvavauvoja!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Silmät kiinni ja monitorit huutamaan

Agilitystä on ollut taukoa jo parisen kuukautta(?), hui!
Eilen lähdettiin sitten korkkamaan syksyn treenit ja voin vaan sanoa, että wau mikä olo oli treenien jälkeen!

 photo IMG_4879_zpsa2d63f3b.jpg

En tiedä tuliko hyvä olo hyvistä suorituksista(joka ei ollut kuitenkaan virheetöntä), vai siitä, että oli ollut taukoa vai kenties siitä, että näki pienen villiksen innon.
Jokatapauksessa tauko teki meille hyvää ja nyt ollaan palattu kentille entistäkin ehompana;)

 photo IMG_4868_zpsfcdc9c29.jpg

Odottelinkin, että Femman kierrokset pyörii ihan pilvissä. Positiivista oli kuitenkin se, että kerrankin koira kohdisti sen energian töihin, ei hösläämiseen tai haukkumiseen.

Menimme ensin kuuden esteen rataa. Pari kertaa olin liian nopea ja huolimaton ohjaamisessa ja silloin pikkuvilliksen pää meni sekaisin. Yleensä jos Femma ei ole varma suunnasta, tulee se minun jalkoihin ihmettelemään. Nyt kuitenki energiamäärän takia Femma hämmästyessään hepuloi, se juoksi muristen ympyrää minun ja esteiden ympärillä. Kerran se jopa laittoi silmät kiinni ja spurttasi kunnolla.
Tämä oli niin huvittavaa, ettei ohjaamisesta meinannut tulla mitään kun nauratti niin. Oli ihanaa nähdä Femman nauttivan, vaikka hepulit alussa hieman hidastivat menoa, ei niitä lopussaenään tullut.

 photo IMG_4861_zps07095214.jpg

Harjoittelimme myös puomia. Femma outona koirana rakastaa korkeita paikkoja, joten puomi oli sen mielestä ihan supermegakivaa.

 photo IMG_4889_zps10832e13.jpg

Oli mahtavaa päästä taas agilityyn, se on vaan meille täydellinen harrastus!

torstai 15. elokuuta 2013

Suuret, pienet vai kaikenkokoiset?

Useat koiranomistajat vihaavat sadekelejä. Lenkeillä käyminen on kurjaa kun saa saavillisen vettä niskaan, kotona on mukava märän eläimen aromi, koira keksii omaa tekemistä kun ei voi olla ulkona touhuamassa niin paljon kun yleensä ja viellä kaikenlisäksi, sadekeleillä alkaa pohtia ihan kauheasti kaikkea asioita laidasta laitaan.
 photo IMG_3132_zpsd34ce2e1.jpg
Niin on käynyt täälläkin. Näistä erillaisista mietteistä saisi vaikka kymmenen mielipidepostausta kasaan... Nyt kuitenkin pulisen taas (anteeksi jo valmiiksi!) toisen koiran ottamisesta, suprise!

Yritin olla fiksu ja päätin siirtää toisen koiran ottamista myöhemmäksi, ehkä jopa ensivuoteen.
Kun ei ole selvät sävelet koiran ottamisesta ja sen käyttötarkoituksesta, olisi parempi miettiä vaan tarkemmin. Ajattelimme myös säästää rahaa ja kouluttaa Femmaa eteenpäin, ennenkuin pallero tulisi.
Mutta nyt se kauheahirveä ja monelle tuttu tauti on taas iskenyt tähän pieneen ihmiseen, nimittäin pentukuume.

Pentukuumeella en nyt tarkoita sitä, että haluisin söpön palleron elämää ihastuttamaan. Ei, tavallaan pidän sitä pentuvaihettavaihetta rasittavana, tavallaan taas niin ihanana.
Onhan pentuaika ihan mahtavaa, se uutuudentuoksu ja jännitys, että mikä siitä pikkuisesta kasvaa..se, että pentuajan kokee vaan kerran.
Mutta entäs sitten se kun saat tavallaan "tyhjän kankaan" itsellesi, täytyy se koulutus tehdä alusta asti ja saada toimiva koira. Ja se pissarumba, hyi!
 Toisaalta mikään ei ole niin antoisaa kun se, että näkee oman työnsä hedelmän. Onhan se upeaa omistaa toimiva koira;)

 photo IMG_3035_zps10954030.jpg

Uusimpia ongelmia on se, että nyt ei ole edes harrastukset selvillä. Ennen olin varma, että päälajina toisenkin koiran kanssa olisi agility. Agility on kuitenkin niin lähellä sydäntäni.
Nyt kuitenkin olen kiinnostunut muista lajeistakin. Koiratanssi, vepe, rally-toko, osa pk-lajeista...Näitä voisi listata ison kasan!

Ystäväni huomautti, että miksi en ottaisi toista koiraa joka kävisi niin agilityyn kuin noihin yllämainittuihin lajeihin.
Toinen ystäväni oli taas sitä mieltä, että jatkan Femman kanssa agilityä ja otan toisen koiran mukana ihan uuden harrastuksen.
Itse en tiiä, että mitä tämän asian kanssa tekisin:D

Koirarodut on taas lisääntyneet, nyt mietinnässä on niin monta rotua, että menen ihan sekaisin!
Kaikki parhaat rodut on vaan niin isoja, että ne arveluttavat myös siksi.
Ja epäilen taas omia koulutustaitojani, vaikka monet ovat niitä kehuneet ja sanoneet, että pärjään vaikeammankin koiran kanssa.
  photo IMG_1068_zps4187ad24.jpg

Myöskään sekarotuinen ei ole mahdoton vaihtoehto, niitä on vaan tosi vaikea löytää hyvästä kodista.

Eli hakusessa olisi kompaktin kokoinen (ei kauhean pieni, eikä iso) aktiivinen koira, joka ei kuitenkaan hyppisi seinillä parin rauhallisen päivän johdosta. Koiran turkki saisi mielellään helppohoitoinen, Femman turkin vastapainoksi.
Ideoita rodusta saa kertoa:)

  photo IMG_1150_zpse10d85ab.jpg

Jotkut on ihmetellyt tätä mietinnän määrää. "Se on vaan koira, ei voi olla niin vaikeeta." "Rotujahan on satoja, miten sä et muka löydä sopivaa?"..
Totuushan on se, että koira tulee toivottavasti olemaan elämässä seuraavat 15 vuotta, tai jopa yli.
Se on aika pitkä aika elää sellaisen koiran kanssa, jonka kanssa elämä on hankalaa. Sen takia mietin tarkasti, että mitä haluan etten joudu myöhemmin katua.



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Sarjakuvaa jälleen

 photo skannaaminen0009_zps09229b1e.jpgTämän sarjakuvan myötä palaillaan tauolta, joka on kestänyt ihan luvattoman kauan!
Meillä on menossa muutto ja Femma on tottunut hienosti uuteen asuntoon. Muutosta sun muusta saatte kuulla lisää myöhemmin.

Pakko mainita, että täällä taas pentukuume myllää ihan tosissaan!
Lupasin jo itselleni (ja miehelleni), että odotettaisiin toisen koiran ottamista niin kauan, että Femma on vanhempi ja tottunut uuteen kotiin. Ja tietysti, että olisi edes se rotu selvillä!:D
Nyt kuitenkin huomaan selailevani mudipentuja, kelpiepentuja, bc-pentuja jaja...Apua?