keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Afroton villakoira

Kyllä, Femman afrolle pidettiin eilen hautajaiset...Se alkoi jo muistuttamaan linnunpesää, joten parempi, että se lyheni!
Femmasta tuli ihan aikuisen näköinen, ja aikas söpöt silmätkin paljastui pörröisen otsiken alta;)


 photo IMG_2631_zps64c348b6.jpg  photo IMG_2630_zpsa8eef213.jpg
 photo IMG_2568_zpsd5c4cf31.jpg
Tyylikäs vapaaseisotus, Femma 1w 2kk. Huomatkaa tilanteeseen sopimaton virnistys:D
 photo IMG_2645_zps5e53e9aa.jpg
Ponnistus!


 photo IMG_2614_zpsa74ebc00.jpg

 photo IMG_2507_zpsca0e6de6.jpg
 photo IMG_2548_zps82912157.jpg photo IMG_2581_zps61020d73.jpg
 photo IMG_2651_zps8ed46524.jpg
Illalla väsytti!
  Ps. Blogger temppuilee kuvien kanssa, järjestys siksi sekava!












lauantai 22. kesäkuuta 2013

Liikuvaa kuvaa kesäilystä

Vihdoinkin sain tänne tämän pienen videopätkän!
Muokkausohjelma teki totaallisen lakon, joten editointi jäi puolitiehen.

Kun muut viettävät jussia, olen itse töissä. Höh!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Parhaat palat linkitetyistä blogeista

Muistatte varmaankin Linkitä blogisi-postauksen. Blogeja linkitettiin mukavasti ja parhaita blogeja oli tosi vaikea sanoa. Useaan liityinkin lukijaksi eli tavoite ainakin tuli täytettyä;)

Osassa olin jo valmiiksi lukijana. Valitsinkin nämä "parhaat" blogit minulle uusien blogien joukosta. Blogit ei ole missään järjestyksessä:)
Laitoin kaikkiin blogiin plussat ja pari ehdotusta, jotka parantaisivat blogia.

Kolmen Käppänän Kujeilut (http://kolmekappanaa.blogspot.fi/)


Plussat:

+ Ulkoasu, ihanan tasapainoinen ja siihen on selvästi panostettu
+ Selkeys, kaikki tarvittava löytyy helposti, teksiä on helppo lukea
+ Plussaa kalenterista
+ Esittelyt koirista löytyy
+ Helposti luettava (ja hyvin koukuttava!) teksti
+ Monipuoliset postaukset
+ Hyvälaatuisia isoja kuvia

Parannusehdotuksia:

- Luonnekuvaukset koirista
-Esittely omistajasta


Karvatappuroiden elämää ( http://ttahiti.blogspot.fi/)

+ Ulkoasun selkeys
+ Esittelyistä iso plussa
+ Vieraskirja ja kalenteri
+ Tekstiä on mielenkiintoista lukea
+ Monipuolisia postauksia, ei pelkkää treenaamista tai lenkkeilyä
+Hyvälaatuiset kuvat
+ Lapinporokoira!

Parrannusehdotuksia:
- Blogiin voisi lisätä väriä (kiva tausta tms?)
-Leveyttä voisi olla hieman enemmän


Kolmen kopla ( http://pieniporopaimen.blogspot.fi/)

+ Lapinporokoira täälläkin:)
+ Ulkoasuun on panostettu, varsinkin banneri on tosi hieno
+ Esittelyt, myös omistajasta
+ Kiinnostavaa seurata
+ Paljon hyvälaatuisia kuvia

Parannusehdotukset:

- Tausta voisi olla hieman tummempi
- Blogin nimeksi voisi muuttaa muun kuin pisteen.


Suurinosa blogeista oli jo ennestään lukulistalla, laitan nyt linkkinä tähän pari suosikkiani, joita kannattaa käydä kurkkimassa;)

- http://tiimiaasi.blogspot.fi/
- http://lulleron.blogspot.fi/
- http://tervuraptori.blogspot.fi/
- http://iggystyle.blogspot.fi/
- http://www.cinemons.blogspot.fi/
- http://herttakoiruus.blogspot.fi/
- http://epsanette.blogspot.fi/

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Sarjakuva; Sateen jälkeen

Edellisestä sarjakuvasta onkin vierähtänyt aikaa...Onneksi nyt on taas sarjakuvia luonnoslehtiö täynnä, joten sarjiksia nähdään taas blogissa (toivottavasti) enemmän!

Tämä sarjis on ollut nyt ajankohtainen kun on satanut pitkin viikkoa. Madot on niiin ihanaa herkkua pienen koiran mielestä, yökk!

 photo skannaaminen0004_zpsa11a76c0.jpg

Joku pyysi sarjiksille omaa blogia, pidänkö ne kuitenkin tässä blogissa vai siirränkö omaan?

torstai 6. kesäkuuta 2013

Aamuliidot

Tänään käytiin itsenäisesti treenaamassa agilityä heti aamusta. Ajattelin, että aamulla olisi viileämpää ja mukava treenata, mutta lämpötila pyöri kuitenkin +23asteessa!
Kuumuus selvästi vaikutti pikkuvillikseen, joka väsyi nopeammin. Töitä se teki kuitenkin taas ihan satalasissa, vaikka välillä piti pysähtyä hengähtelemään.

Treenasimme tänään valssaamista, putkitusta eri kulmasta ja sitä kauheaa asiaa, nimeltä odottaminen.
Kotona Femma odottaa hienosti, voin jopa mennä toiseen huoneeseen ja se kököttää tasan siinä paikassa, mihin sen jätin. Radalla onkin ihan eri juttu, nimittäin esteet vetävät neitiä niin paljon puoleensa, että odottaminen ei usein onnistu kauhean mallikkaasti.

Tänään odottamiset meni hiukan päin puuta, kun taas maanantaina ne olivat jo parempia. Ei tästä kuitenkaan lannistuta, ainakin tuo otus kulkee oikeaan suuntaan kun lähtee menemään ilman lupaa.
Jos lähdetään vauhdissa samaan aikaan, lähtee rata paremmin alkuun. No, kyllä se tästä paranee;)

   photo IMG_2064_zps8c31b6a1.jpg  photo IMG_2051_zpsbf43df06.jpg  photo IMG_2066_zpsa189c84c.jpg  photo Collage_zpsa72aacda.jpg 

Femma veti ihan älyttömiä spurtteja! Yhdessä vaiheessa se juoksi niin kovaa, silmät kiinni(?!, ettei huomannut käskyäni esteen hyppäämisestä. Neiti juoksi täysiä ohi ja kun huusin sitä, se katsoi hölmistyneenä taakseen, palasi hyppäämään esteen ja jatkoi menoa. Höpsö eläin!  photo IMG_2122_zps7fc761eb.jpg 
   photo IMG_2116_zps4df5f623.jpg  photo IMG_2058_zps9d0e8b94.jpg 
   photo IMG_2095_zps4a904d20.jpg  photo IMG_2074_zps9e27ad4c.jpg  photo IMG_2137_zps5e2ff865.jpg 
   photo IMG_2125_zps39893ab9.jpg  photo IMG_2130_zpsda459ae3.jpg

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

I don´t need to be easy, I just need it to be worth it.

 "Sinun kanssa olen käynyt ojissa, maistanut maan hiekkaa, juossut perässäsi, tappanut aikaa,valuttanut verta, hikeä ja kyyneleitä, jumittanut epäsovussa, kantanut sinulle ruokaa sekä vettä ja olen tyhnännyt koko lompakkoni vuoksesi. Olen antanut sinulle kaiken aikani, kokenut onnistumisen tunteita, saanut upeita muistoja ja kaatunut illalla rättiväsyneenä sänkyyn ja noussut seuraavana aamuna vain yhden hännänheilautuksen voimalla"


En ole aikaisemmin tästä aiheesta blogissa kirjoitellut, mutta nyt kun toisen koiran ottamista mietitään niin mieleen tulee Femman pentuaika. Silloin en pahemmin halunnut asiaa jakaa, se tuntui niin vaikealta silloin. Nyt kun tämä asia on jo kaukana takana, voi sitä jo paremmin käsitellä.

Kyseessä on siis äffän pentuajan "ärhäkkyys", miksi sitä nyt kutsuisi:D
Femma aloitti jo tämän käytöksen jo olessaan meillä vasta pari päivää. Pentu siis ärhänteli niin ihmisille kuin muille koirille. Ei se koskaan kovaa purrut, mutta hampaat usein kolahtivat tai nipistivät ilkeästi. Enemmän ongelma oli siinä rähähdyksessä ja jatkuvassa murinassa. Sen oli vaikea rauhoittua ärinän jälkeen ja se pystyi jatkamaan sitä pitkääkin.
Femma myös hyppi ja näykki innostuneena vaatteita, mutta tämän sai kitkettyä helpommin pois.

Ongelmaa esiintyi varsinkin silloin jos Femma herätettiin, sitä harjattiin, se säikähti tai jos sillä oli kiva lelu. Itseni kanssa ongelma meni nopeasti ohi, kun komensin sitä. Femma myösleimaantui minuun niin voimakkaasti, että lopetti ärhäntelyn. Ongelma omalla kohdallani jatkui vaan harjatessa, jolloin F yritti hyökkäillä harjaan.


" Ei mun tarvitse olla helppo, minun tarvitsee vain olla kaiken työsi arvoinen"

Tätä ärhäntelyä ei tapahtunut vieraille, enemmänkin tutuille "perheenjäsenille". Vieraille tuo oli oikea enkeli, eikä monikaan uskonut meidän ongelmia. Tai no, ennustihan eräs henkilö, ettei Femmasta saisi ikinä selväpäistä koiraa, sehän vasta mieltä lämmitti!
 

Minäkö muka vaikea?

Muistan elävästi yhden päivän kun aamulla Femma oli hypännyt ja näpsässyt lempipaitaani ison reiän, päivällä itkettänyt pikkusiskoani ja illalla minun harjatessani sitä, puraisi se harjasta ohi minun käteeni. Femma oli tuolloin varmaaankin kymmenen viikkoa. Muistan siinä ajatelleeni, että "mihin olen pääni työntänyt". Minua otti niin päähän, että sillä hetkellä päätin sen käytöksen loppuvan heti.
Femma ilmeisesti huomasi muutoksen otteessani ja jäi hiljaa epäilevänä odottamaan, että sain sen harjattua.
Siitä päivästä lähtien tein töitä tosissani, jotta Femman käytös muuttuisi.


Oli tosi ristiriitaista elää tuon lapsukaisen kanssa. Toisena hetkenä se oli oikea enkeli, unelmieni täyttymyt, toisella taas muriseva kauhukakara. Näin, että Femmassa oli sitä potentiaalia, se motivoitui helposti, oppi asiat nopeasti ja oli aina valmis tekemään jotain minun kanssani. Femma myös pysyi vapaana, eikä ole tähän mennessäkään vielä lähtenyt luotani kauas.
Näitä iloja kuitenkin varjosti se toinen puoli, joka vei yöunet. Ehkä tämä ei kuulosta niin kauhealta ongelmalta, mutta sitä se kuitenkin oli.

Olin joskus niin ymmälläni tuon koiran ajatusmaailmasta. Kyllä siinä tuli monta harmaata hiusta, ennenkuin opin neidin toimintatapoja tuntemaa.

Kuinka voisin sinua ymmärtää?

Ongelma taisi olla pahin pikkusiskoni kohdalla. Siskoani Femma murmutti eniten. Pian huomasinkin, että minun komentaminen ei ärhäntelyissä aurtanut. Pentu lopetti sen kun komensin, mutta jatkoi kun en ollut paikalla. Opetin siskolleni, että miten pentua voi komentaa ja pian alkoikin molempien koulutus ruottaa tulosta. Se oli pitkä matka, koska pikkisiskoni usein itki, ettei Femma tykännyt hänestä jne. Lapsen on tietysti vaikeampi ymmärtää, että mistä tämä käytös johtui kuin aikuisen.

Ei ikinä uskoisi, että nuo siskoni ja Femma mistavat nykyään tosi hyvän suhteen! Femma varmaan hyppäisi kaivoon, jos siskoni pyytäisi. En olisi uskonut tätä sillä hetkellä kun yritin epätoivon vallassa kytkeä ärhäntelyä koirastani pois.

"Joskus pitää kitkeä monta piikkiä pois, ennekuin ruusun voi poimia"

Vaati paljon verta, hikeä ja kyyneliä, että saatiin Femman hyökkäilyt  käytös kitkettyä pois. Pikkuhiljaa alkoi koira toimia haluamallani tavalla, vaikka vielä tänäänkin se on hyvin kovapäinen nuori koira joissain asioissa;)

Nyt kyllä pystyy jo nauraa näille henkilöille, jolta sai kuulla tosi "lohduttavia" kommentteja. Täti, joka kertoi, ettei koirastani saisi ikinä täyspäistä, nielee sanojaan ja ihmettelee tapahtunutta.

Toinen täti, jonka mielestä villakoirat ovat superhelposti koulutettavia ja aina sylipuudelimammanmussukoita, on myöntänyt, että koirat ovat yksilöitä ja moneen rotuun mahtuu pippurisempia tapauksia.

Henkilö joka sanoi, että villakoirat ovat poikkeuksetta agresiivisia (ja kuulemma sillonen Femma pentuaikana todisti sen), on kanssa joutunut nielemään sanansa ja jopa kehui koulutustyötäni ja Femman nykyistä luonnetta.


Onneksi sain apua tähän ongelmaan ja se on nyt poissa. Femma ei enään ihmisiä pomottele, mutta toisia koiria välillä kylläkin. Sellaista jääräpäisyyttä on havaittavissa vieläkin Femman kanssa, mutta nyt se toimii hyvin ja se riittää minulle. Tietysti aina voi kehittyä.

Loppuunvetona täytyy sanoa, etten kadu yhtään tuon koiran ottamista ja ei harmita enään tuo käytös. Se opetti minuakin paljon, koska se oli erilainen ongelma, kuin edellisilläni koirillani on ollut.
Femma on aivan mahtava pieni pakkaus, jota en toiseen vaihtaisi! <3