perjantai 30. marraskuuta 2012

Mistä on pikku Femma tehty?

Bongasin idean Kiira ja Kiharat blogista ja oli aivan pakko tehdä Femmasta samantyylinen!
Tässä siis lista asioista, jotka ovat Femmamaisia ja ne juuri saavat neitosesta oman hurmaavan itsensä;) Joskus nämä asiat saavat nauramaan, joskus taas näkemään punaista...

  • Femmalla on oma tyylinsä monessa arkisessa asiassa. Esimerkkinä luun syöminen, se hoituu selällään makaen ja luu on etutassujen välissä tiukasti paikallaan. Jos asento tuntuu hankalalta, voi neiti hieman kierähtää kyljelleen ja järsiä siinä luuta tyytyväisenä.

  • Mikäs onkaan sen ihanempaa kun herätä keskellä yötä siihen, että saat märän nuolaisun naamalle? Femma on öisin aktiivinen. Se usein leikkii itsekseen, mutta anna olla jos käännän kylkeä, silloin neiti luulee minun heräävän ja tulee innolla moikkaamaan! Kadun myös syvästi, että opetin Femmalle temppuna peiton pois vetämisen, koska pikkuinen käyttää opittua taitoaan myös öisin..

  • Femma on jo pienestä pitäen "nuudeloinut" innostuessaan ihmisistä tai koirista. Nuudelointi meinaa sitä, että neiti tavallaan ryömii ihmisten/koirien jaloissa samalla liikkuen ja blokaten henkilön liikkumisen. Tämä usein saa ihmiset nauramaan ja lepertelemään, toiset koirat taas kyllästyvät nuudeli-leikkiin nopesti. Alla vanha, mutta asiaa havanoillistava video.
video
  • Usein kun lähdemme lenkille, Femma saa kauhean hepulin johon kuuluu niin hyppimistä kuin hihnan puremista. Keksin jo pidemmän aikaa sitten keinon, millä sain tämän loppumaan. Annoin Femmalle hepulin alkaessa jotain suuhun kannettavaksi, yleisempiä esineitä ovat olleet risut, kepit, kävyt ja joskus lapaset. Voitte vaan kuvitella miten keskittyneeltä pieni villis näyttää kun se tomerasti suorittaa tärkeää tehtävää. Näin loppuvat hyppimiset!
 
  • Palleron uusimpia keksintöjä on lelujen ja luiden näyttäminen kaikille. Se ottaa esineen suuhun ja tuo sita kaikkien eteen ihan onnessaan. Höpsö jatkaa esittelyä niin kauan, että joku sanoo iloisesti sille jotain. Sen jälkeen Femma menee tyytyväisenä tuhoamaan esittelemäänsä tavaraa.
 
  • Yksi söpöimmistä Femman piirteistä on se, että se tunnistaa minun nimeni. Jos joku sanoo "Janette" iloisesti, villapallo suuntaa heti minun luokseni innoissaan. Jos joku uskaltaa mainita minun nimeni kun olen poissa, Femma suuntaa ovelle minua odottamaan.
 
  • Femma on peilihullu. Se voi kuluttaa pitkiäkin aikoja tuijottaen omaa peilikuvaansa. Välillä sieltä kuuluu mörinää tai innokkaita haukahduksia.
 
  • Gerbiilit on yksi Femman intohimoista. Se voi seurailla niiden juoksemista terraarion lasin läpi ties kuinka kauan. Gerbiilit ei välitä niiden stalkkerista ollenkaan, tosin en anna Femman kokoajan niitä tuijotella.
 
 
     
 
 
 
 
 
 


lauantai 24. marraskuuta 2012

Pikkuorava

Alkuun videota vanhemmasta tempusta, jota olemme alkaneet treenailemaan uudestaan. Se tuntui jo välissä vähän unohtuneen (ehkä siksi, että Femma ei pienempänä tästä tempusta yhtään pitänyt), mutta nyt se on taas palautettu neitosen mieleen.



Täällä ollaan eletty rauhallista ja elämää. Olen lähdössä reissuun viikon päästä ja olen poissa kotoa parisen viikkoa. Jää kauhea ikävä Femmaa, joka jää kotiin...Pari viikkoa tuntuu kauhean pitkältä olla erossa tuosta kauheasta riiviöstä!


Photobucket
Tälläinen näky odotti, kun tulin töistä kotiin. Ensin neiti oli silpunnut vessasta saamansa wc-paperirullan ja sitten repinyt pikkusiskon repun tuolilta pediksi..

Tilasin Hööksiltä Show masterin pinkin heijastintakin ja söpöjä rusetteja. Eilen tuli paketti perille ja voitte vaan kuvitella, että miten jännitti heijastinliivin sopivuutta. Heijastinliivi on selästä ikävä kyllä hieman lyhyt, mutta isompi koko olisi taas liian iso edestä. Tässäkin koossa on vielä kasvu/pyöristymisvaraa jonkinverran. Harmi tuo selkä!

Photobucket

Photobucket
Photobucket

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Helpot ja hyvät koirankeksit/treeninamit

Heippa!

Päätin leipoa Femmalle keksejä treeneihin ja juhlaherkuiksi. Ongelmana oli, että kaikki ohjeet mitä löysin olivat kananmunallisia. Pikkuveljeni on allerginen munalle, joten munallisia ohjeita ei voi käyttää. Näppäränä tyttönä päätin sitten tehdä oman pään mukaan keksejä. Kyllä niistä hyviä tuli.


Tässä ohje:

2dl täysjyväjauhoa
1,5-2dl (määrä oman maun mukaan) maksamakkara tahnaa tai tavallista makkaratahnaa
1dl vettä

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään kiinteäksi tahnaksi. Jos tulee liian tahmeaa, lisää jauhoa.

Photobucket
2. Kauli tai painele taikina lusikalla levyksi leivinpaperin päälle. Kauliminen ei välttämättä onnistu, jos taikina jäi liian tahmeaksi. Tällöin painele lusikalla tai vaikka paistinlastalla.

Photobucket
3. Painele piparimuotilla kuvioita ja siirrä pellille. Vaihtoehtoisesti voi myös pyöritellä palloja, jotka painellaan litteäksi.
Itse en jaksanut muotoihin paneutua ja leikkasin vaan palasia irti.

Photobucket
4. Paista keksit uunissa keskitasolla 200asteessa. Itselläni keksit olivat sielä 10min, mutta paistoaika riippuu keksien paksuudesta.
Uunista tuli makkarainen tuoksu ja siitähän Femma innostui! Neiti istui kiltisti uunin edessä koko paistumisen ajan:)


Photobucket

5. Kannattaa antaa keksien jäähtyä ja "kovettua" hetki. Keksiä voi leikata pienemmäksi paloiksi niin ne sopivat paremmin treenaamiseen.

Photobucket

Eikun herkuttelemaan!:)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Valinnan vaikeus

Olen aina pitänyt tulevaisuuden suunnittelusta jo etukäteen. Usein olen saanut kuulla kommentteja kuten "elä nyt vaan tässä hetkessä", "siihenhän on vielä kauan aikaa, mieti sitä myöhemmin" yms.
Jotenkin olen aina pitänyt rutiineista ja selvistä asioista. Haluan tietää ja suunnitella elämää tulevaisuudessa, vaikka se onkin välillä rasittavaa. Usein stressaan asioita, jotka eivät ole edes ajankohtaisia. Tämän johdattelun kautta pääsenkin postauksen aiheeseen, toisen koiran mietintään.

Toinen koira ei ole ajankohtainen piiitkään aikaan. Aikaisintaan syksystä 2013, kun olen muuttanut kotoa Femman kanssa. Kuitenkin mietin kuumeisesti toisen koiran rotua, se vaan tuntuu kamalan vaikealta!  Olemme päättänyt, että toinen koira tulee joka tapauksessa ja sen on oltava narttu. Muu sitten onkin auki...

Olen täysin rakastunut villakoiraan rotuna. Ne ovat kaikkea sitä, mitä koiralta kaipaan. Kuitenkin minua mietityttää toinen koira, jolla on työläs turkki ja sen hoito. Varsinkin nyt kun Femma takkuaa, tuntuu ajatus toisesta villakoirasta turkin kannalta aika kauhealta. Muutenhan toinen villakoira olisi mieluisa, ruskeana tai mustana.

Jos saisin päättää ihan minkä tahansa rodun, ottaisin australianpaimenkoiran. Aussiet on vaan ihan liian isoja. Se on jo sen kokoinen, että en saisi sitä tutuille hoitoon. Eli aussiet ja muut isot koirat ovat poissa laskuista.
Shelttiä olen miettinyt ja olinkin jo melkein varma, että sellainen tulee. Ongelmana on vaan niiden arkuus. Tiedän, ei saisi yleistää kaikkien shelttien olevan arkoja. Lähipiirissä melkein kaikki sheltit ovat arkoja. Tämä piirre koirassa ei innosta ollenkaan. Femma varsinkin on vähän rämäpäinen, joten herkkis ei sille edes kaveriksi sopisi. Tämä on saanut epäilemään, onko rotu oikea minulle.

Shiba on myös ulkonäöllisesti ihan unelma, mutta luonne ei sovi meille..
Joku seropi voisi olla hyvä, mutta sellaistakin on vaikea löytää pentutehtailun ja "egorotujen" risteytyksistä. Niidenkin vanhemmat pitäisi olla tutkittuja ja harvemmin niin on..

Omat kriteerini ovat ehkä hieman liian kovat ja siksi koiran löytäminen onkin vaikeaa.
Koiran pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että sen kanssa pystyisi tekemään/harrastamaan ilman, että täytyisi pelätä tai hävetä jotain piirrettä. Eli agressiivisuuteen ja arkuuteen taipuvat rodut ei oikein sovi. Haukkuherkkyyskään ei ole toivottu piirre, mutta sellaisen rodun voisin kuitenkin ottaa jos muut ominaisuudet ovat kunnossa.  Koiran pitäisi myös olla pienehkö, mutta mikään minikoira ei ole hakusessa.
Ulkonäöllisesti koira ei saisi olla lyttynaama tai parrallinen. Myös turkki pitäisi olla suht helppohoitoinen, ei niin vaikea kun villakoiralla. Sillä, että onko koiralla pitkä vai lyhyt karva, ei ole väliä...Nyt kun tälläisen koiran vielä löytäisi! Ideoita roduista, jotka täyttää kriteerit saa ehdottaa:)



lauantai 17. marraskuuta 2012

Elämän pienet ilot

 
   
 
 
 
 
Miten onnelliseksi voi yksi lenkki tehdä ihmisen? Tänään kun lähdimme lenkille niin tuntui, että kaikki huolet olisi jossain kaukana. Oli vaan ihanaa nähdä Femma onnellisena juoksemassa..Vaikka sää oli surkea ja kameraa ei kauaa voinut sateen takia esillä pitää, jäi vaan lenkistä tosi hyvä olo.
Joskus pienet ilot on niitä suurimpia iloja. Oli myös muuten halvatkin huvit, kuvissa esiintyvä lelu maksoi 3,50€;)
 


perjantai 16. marraskuuta 2012

Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia.
Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
 
Meille haaste tuli täältä, kiitos vielä!
 
Annan palkinnon eteenpäin näille blogeille:

1. http://whip-d.blogspot.fi/
2. http://paimenlauma.blogspot.fi/
3. http://kiirajakiharat.blogspot.fi/
4. http://felixfanta.blogspot.fi/
5. http://borderihurtta.blogspot.fi/

(blogit ei ole "suosikki" järskestyksessä:)
 

torstai 15. marraskuuta 2012

Miten onni korjataan?

"Miten onni korjataan,
Paremmaksi paikataan?
Päästänkö irti, kun
Oon huono jaksamaan?
Miten onni korjataan?
En yksin pysty nousemaan.
Jos jo kaikki rikki on,
Katoan vaan pois."
Juuri kun alkoi tuntui, että Aurinkoisen elämä alkoi taas sujua paremmin niin eiköhän eilen tullut taas uusi mutka matkaan. Eläinlääkärin tarkastuksessa toisesta silmästä (tälläkertaa siitä silmästä, joka oli terveempi) oli tikki löystynyt. Aurinko raukka jouduttiin nukuttumaan taas, että tikki saataisiin paikalleen. Vaikka tämä ei ollut nyt niin iso asia, se tuntuu jotenkin kauhean suurelta. Fiilikset on tämän asian kanssa aika kurjat. Eniten käy sääliksi Aurinkoa, joka joutuu pitää kauluria pidempään.
Aurinko on myös alkanut jännittämään ulkona pissillä käymistä pimeällä. Silloin se ei varmaankaan näe kunnolla... Ehkä tämä tästä, vaikka nyt onkin aika kurja olo.
On ikävä terveitä aikoja..

Femman kanssa elellään normaalia elämää. Täytyy vielä hehkuttaa, että meidän hihnakäyttäytyminen on parantunut hirveästi! Kun koira tulee vastaan, Femma automaattisesti tulee sivulle katsekontaktia tarjoten. Myös haukkuminen/vinkuminen on loppunut melkeimpä kokonaan, jes!
Huomasimpa, että tänne on unohtunut laittaa video yhdestä tempusta. Ainakaan en huomannut, että täällä sitä olisi? Tämän temppu opetettiin tasan viidessä minuutissa, meillä oli kännykästä ajastin päällä. Video on kuvattu samana päivänä kun temppu opetettiin.
 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hirrmuinen saalistaja!

Heippa!

Tänään pääsin hiukan aiemmin töistä, joten pääsi lenkille koiran ja kameran kanssa valoisalla, jess!
Aurinko laski juuri, joten osa kuvista meni ihan ylivalottuneiksi tai keltaisiksi. Onneksi pari itseäni miellyttävää kuvaa löytyi. Tänään reipas pikkusiskoni (9vuotta) lähti mukaan lenkkeilemään.
Sisko "treenasi"  Femman kanssa omien sanojensa mukaan, eli neidit harjoittelivat yhdessä istumista, seisomista ja ravaamista. Oli muuten ihan supersuloinen näky, kun tytsyt etsivät samaa aaltopituutta ja kun sen löysivät niin oli ihanaa nähdä se onni siskon kasvoilla! Femma istui sivulla tosi hienosti ja ravasi ilman suurempia loikkia. Mieleen tulikin, että tästähän saadaan hyvä pari mätsäreihin "lapsi ja koira" luokkiin!

Tytsyjen poseeraus
 
Suuntasimme hiekkamontulle, josta on ollut ennenkin postailua ja kuvia. Femma tunnisti jo pitkän matkaa ennen monttua, että minne ollaan menossa. Häntä vispasi kauheaa vauhtia ja olikin työtä muistuttaa neitiä, että miten hihnassa kävellään;)
 
 
 
     
 

 
Se mistä postaus sai otsikkonsa, tapahtui juuri hiekkamontun lähellä. Femma juoksenteli normaaliin tapaansa vapaana, kun yhtäkkiä neiti seisahtui ja jäi haistelemaan maata innokkaana. Syy selvisikin nopeasti kun läheisestä puskasta lähti juoksemaan karkuun hiiri. Femma lähti lennokkaasti perään ja hetken aikaa olin varma, että se saisi hiiren kiinni. Hiiri oli kuitenkin nopea ja pujahti jonnekkin koloon ja Femma jäi hölmistyneenä tuijottamaan reikää, jonne sen saalis katosi. Hetken aikaa se kaivoi kolon suuta möristen, mutta lopulta neiti kyllästyi ja jatkoi ympyrää juoksemista.
Jotta ei ihan saaliitta päättynyt lenkki, Femma nappasi ilmasta jonkun yöperhosen näköisen ötökän ja söi sen tyytyväisenä.
 
Hiirijahdista napattu kuva
 



 

 
 





sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jos koko ajan kurkottaa tähtiin, voi unohtaa jalkojen juuressa olevat kukkaset

 
 
Täälläpäin elämä näyttää taas hieman valoisammalta. Aurinko on alkanut toipua hienosti ja ihmeen hyvin neiti on tottunut kauluriin. Perjantaina kävimme eläinlääkärillä tarkistuksessa ja kaikki oli tosiaan ok. Lääkäri selitti miten Aurinko näkee tällähetkellä, eli kaiken ylösalaisin. Ihmiset on siis katossa ja taivas maassa. Aivot korjaa kuvan oikeaksi parin-kolmen viikon kuluttua.
Kodin Aurinkoinen tuntee hyvin, eikä törmäile mihinkään pahemmin. Takapihakin on tuttu paikka, mutta kun kokeilimme mennä etupihalle niin Aurinkoa selvästi pelotti ja jännitti "uusi" paikka. Ehkä tämä tästä, vaikka agility taitaa olla ainakin pitkäksi aikaan haudattu haave...
 
 
Femma on tajunnut ihmeen hyvin, että Auringolla ei ole kaikki kunnossa. Leikkauksen jälkeisenä iltana Femma oli ihmeissään Auringon voinnista. Femma oikein ymmärtänyt miksei Aurinkoinen tullut leikkimään vaikka kuinka nätisti peppu pystyssä pyysi. Myös leikatut silmät kiinnosti Femmaa kauheasti  ja sitä saikin olla kokoajan ottamassa pois, ettei se nuolisi Auringon silmiä.
Nyt kuitenkaan näitä ongelmia ei ole. Huomaan, että Femma on paljon energisempi ja minussa kiinni (lelua tuoden), kun tavallaan leikkikaveri on poissa kehästä.
Femman uusi lempileikki onkin kepin noutaminen. Femma valitsee ulkoa kepin, jonka se kantaa jalkojeni päälle. Sitten neiti istuu ja tuijottaa silmiin kuin sanoen "heitä jo, heitä jo!"
 
 
Välissä täytyi tietysti keppiä hieman maistaa...
 


Photobucket
 
 
Eilen illalla oli kuntosalin järjestämä ilotulitus. Otin Femman sinne mukaan totuttelemaan rakettien kovaan ääneen. Odotin, että Femma olisi pelännyt enemmän, mutta neitihän oli ihan viilipytty!
Ekat raketit saivat Femmassa aikaan luimimisen ja taivaalle epäilevänä katselemisen. Sen jälkeen Femma oli rennompi, vaikka ei selvästikkään tykännyt pamahtelevista asioista. Tämä onkin hyvää harjoitusta tulevaa uutta vuotta varten;)
 
 

 

 
Photobucket
Ilotulituksen jälkeen oli kiire autolle, jossa oli jemmassa herkkuja!




Loppuun vielä edustavin kuva ikinä!
 
"mä tuun sun uniin"


torstai 8. marraskuuta 2012

Onnen tajuaa vasta kun sen kadottaa

Täältä postaillaan nyt vähän ikävimmistä merkeistä... Femma voi hyvin, mutta Aurinko taas ei.

Aurinko alkoi lauantaina lenkin jälkeen siristellä silmää ja se vuosi hiukan. Sunnuntaina silmä oli pahempi ja illalla siihen muodostui vihreä kalvo. Saatiin vasta maanantaille eläinlääkärin aika.
Maanantaina sitten eläinlääkärissä paljastui ikävä yllätys, nimeltä linssiluksaatio. Sehän on yleistä pienillä terrieriroduilla. Siirryimme maanantai iltana vielä erikoislääkärille joka totesi, että Aurinko joudutaan leikkaamaan. Onneksi silmäpaineet oli pysynyt kurissa, niin silmä ja osa näöstä pystyttiin vielä parantamaan.

Saatiin leikkausaika keskiviikolle (eli se oli eilen). Toisen silmän linssi oli löysä, joten molemmat silmät leikattiin. Molemmista silmistä huononi näkö, vauriotuneesta silmästä enemmän. Tämä harmittaa tietysti kauheasti kun Aurinko on niin nuori ja energinen...Parempi kuitenkin tämä tilanne kuin lopetus, joka oli toinen vaihtoehto leikkauksen sijasta.


Lauantaina lenkillä


Ennen eläinlääkäriin menoa
Leikkauksen jälkeen Aurinko oli tokkurainen, mutta illemmalla jo pirteämpi. Ikävä kyllä tuota kauheaa kauluria pitää pitää päällä pari viikkoa...

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Vauhti korvaa mahdolliset virheet

Heippa taas!

Nyt onkin paljon aihetta kirjoittaa! Aloitetaan parilla taidonnäytteellä.

Eli olen täällä kirjotellut Femman seuraamisesta. Se kun välillä on ollut aika ongelmaista. Nyt voin ilokseni hihkuttaa, että kovan treenin tuloksena olemme edistyneet kauheasti seuraamisessa.
Ei seuraaminen ole vielä todellakaan täydellistä, se on vielä liian väljää ja neiti joskus innoissansa edistää hieman. Mutta tärkeintä tällä hetkellä on se, että koira kulkee neljällä jalalla, eikä takatassuilla pomppien;) Tästä on hyvä jatkaa!






Ostin aivan ihanan vaaleanpunaisen nahkahihnan, jota olen himoinnut jo pitkään! Samalla shoppailukerralla tarttui mukaan aktivointipallo. Ostin vaikeamman tasoisen pallon valikoimasta ja vähän jännitti, että tajuaisiko Femma pallon ideaa. Turhaan taas jännitin, koska Femma tajusi pallon idean heti! Kerrankin tajusin ottaa videota oikealla hetkellä ja sainkin ikuistettua Femman ja pallon ensihetket.





Viime postauksessa valittelin Femman takkukautta. Eilen sitten tein raskaan päätöksen ja lyhensimme turkkia huolella. Takatassut piti kyniä ihan lyhyeksi, niiden takut kun  pitäisi muuten joka päivä selvittää ja se on niin kurjaa koiralle...joten parempi näin (vaikka ne näyttävät aika kauheilta!). Trimmauksessa meni pari tuntia ja se jäikin kesken. Odotin Femman näyttävän kauhealta lyhyessä lookissa, mutta yllätyin postitiivisesti. Onhan se söpö noinkin;)
Toivottavasti takkukausi menisi nopeasti ohi niin saataisiin kasvatettua kaunis pitkä turkki takaisin..

Byebye pitkä turkki!

Trimmauksen jälkeen menimme Femman sekä Auringon kanssa mummulle kyläilemään. Mummollani on koiramme Lady sijoituksessa sekä Auringon sisar siru. Mummoni näytti aivan mahtavan lenkkireitin, jota tulemme kyllä käyttämään! Reitillä on ensin isoja hiekkalueita, jossa pääsee rallittelemaan. Siellä on myös joku rakentanut ilmeisesti koirille suunnattuja luonnonesteitä. Reitti jatkuu metsään, jossa on lukuisia polkuja. Koirat saivat olla koko matkan vapaana ja kyllä koko lauma nautti suunnattomasti!
Ft. Siru






torstai 1. marraskuuta 2012

"Eihän Femma olekkaan mikään hienostopuudeli"

Ensinnäkin väsäsin uuden ulkoasun! Bannerissa olisi paranneltavaa, mutta muuten olen tyytyväinen:) Mitäs mieltä te olette?

Saan usein otsikon mukaisia kommentteja Femmasta. Aika jännä, että monet ihmiset ajattelevat villakoirien olevan hienostuneita ja aina näyttely kuosissa. Usein villakoirat mielletään myös nirppanokkaisiksi ja ylimielisiksi. Ei siis ihme, että moni on suorastaan järkyttynyt Femman lempipuuhista joihin voisi luetella vesilätäköissä möyrimisen, kastematojen tappamisen (sekä niiden sisälle salakuljettamisen) sekä tietysti omassa juomakupissa uimisen ja lattian kastelun. Myös energinen sekä iloinen luonne on ihmetyttänyt ihmisiä. Kaverini käsitys villakoirista oli juuri "nirppanokkainen hienostokoira", mutta pikku rämäpää Femma muutti kaverini mielen täysin...Vaikka Femma ei ehkä rotuansa aina niin hienosti  edusta kotitrimmissään, niin ainakin neiti muuttaa ihmisten käsityksiä villakoirista. Hyvä niin, vaikka nuo edellä mainitut neidin ihanat harrastukset ei aina miellytä:D




Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa syksyn ihanuudesta

Femman turkki on muuten alkanut takkuilla...Menee jo totaallisesti hermo noihin takkuihin! Toivottavasti takkukausi on nopeasti ohi... Saa nähä pitääkö neisin turkkia trimmata lyhyemmäksi.